äitiys, lapset, Perhe, raskaus

Kaipaan jo niin omaa kroppaani

Nyt alkaa olla se aika raskaudesta että olen hukassa itseni kanssa. En enää siis saa olla oma itseni. Kroppani on lainassa ja estynyt tekemään asioita mistä pitäisin. Yritän tsempata itseäni, että enään pari kuukautta ja onhan tämä nyt sen kaiken arvoista. Ja niinhän se onkin, kyllä tämän kaiken jaksaakin sen voimin kun tietää että tämä 9 kuukauden matka palkitaan sillä maailman rakkaimmalla omalla lapsella.
Sanomisiaan saa varoa aina ja raskautta ei vissiin saisi valitella ja voivotella ilman että joku kuitenkin mielensä pahoittaisi. Valitanpa silti ja sanon sen ääneen että kyllä mua jo kyllästyttää! Raskaana olo ei ole lempihommaani. Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen molemmista raskaukistani. 
Mikä siinä raskaudessa sitten niin pännii? No, ensimmäiset kolme kuukautta nyt ovat epämiellyttäviä toki sen epävarmuuden, pelon ja huolen että väsymyksen ja ynnämuiden oireiden vuoksi. Toinen kolmannes menee siinä hieman sivussa, sillä silloin masu ei vielä yleensä ole liian iso ja olo on muutenkin ihan ok. Mutta tämä viimeinen kolmannes, voi luoja. Unettomuus pissalla ravaamisen ja närästyksen vuoksi. Vaatteet ei mahdu päälle, ainut asu minkä voit laittaa päälle on legginssit ja yksi ja sama paita. Supistukset ja ärsytys siitä kun et voi käydä kävelyillä, sillä samantien alkaa supistelu. 
Sitten kun sitä jo tavallaan toivoo että tämä olisi pian ohi, tulee näistä toiveista pian pelko ja huono omatunto. Rupee pelottamaan että mitäs jos vauva syntyisikin ennenaikaisesti, apua. Kunhan nyt siis vielä vain pysyisi siellä mahassa. En siis missään nimessä toivo että lapseni syntyisi vielä, toivon vain että nämä viimeiset alle kaksi kuukautta menisivät nopeasti. 
Vaikka toki väsymys ja närästys ovat hyvin epämiellyttäviä raskauden haittapuolia, on itselleni henkilökohtaisesti hankalinta oman kropan muuttuminen. Kun se oma keho ei vain tunnu omalta, enkä tarkoita vain sitä ulkomuotoa vaan myös sitä kuinka se toimii tai on toimimatta. Olen tässä raskaudessa joutunut jättämään mulle tärkeän asian eli lenkkeilyn. Tykkään liikkua kävellen paikasta toiseen ja käydä reippailla kävelylenkeillä. Oikeastaan tarvitsen sitä, jotta ajatukset ja pääkoppa pysyvät kasassa. Tässä raskaudessa kuitenkin supistukset ja selkäkivut ovat aiheuttaneet sen että ei pahemmin enää lenkkeillä. 
Kyllä se ulkomuodon muuttuminenkin hieman ahdistaa. Raskausmaha on kyllä ihan söpö, mutta myös iso. Niin iso että harva oma vaate vain yksinkertaisesti mahtuu päälle, siihen kun lisätään vielä muutama ylimääräinen raskauden myötä tullut kilo niin ei siinä paljoa legginsejä ja löysää neuletta ihmeellisempää päälle laiteta. Olo ei tunnu omalta itseltä kun ei voi pukeutua oman tyylin mukaisesti ja ne vaatteet, jotka saa yleensä olosi itsevarmaksi, lojuukin nyt kaapin pohjalla. Ja tämähän ei vielä itseasiassa pääty siihen synnytykseen, vaan meneehän siihen palautumiseenkin oma aikansa. Riippuu tietty ihmisestä ja ihan raskauden aikana kertyneistä kiloistakin, mutta viimeksi mulla taisi mennä about 2 kuukautta siihen että sain omat farkut jalkaan.
Jottei nyt ihan valitteluksi menisi niin onhan se todettava että 9 kuukautta on kuitenkin lyhyt aika elämästä, vaikka se tällä hetkellä ajoittain pitkältä tuntuukin.  Ja onnekseni vointini on kuitenkin ollut hyvä, en ole kärsinyt pahoinvoinnista eikä minulla ole esimerkiksi raskausdiabetestä mikä varmasti tekisi raskaudesta hieman kurjempaa. Ongelmani on siis tavallaan aika pinnallistakin, mutta oloni vaan ei tunnu omalta itseltäni ja odotan jo innolla sitä kun saan taas olla ”minä”.

Mutta hei, jos jotain positiivista nyt pitäisi sanoa niin on se ehdottomasti tällä hetkellä mulle hajut ja tuoksut! Siis ai että mitä tyydytystä saan tällähetkellä kaiken maailman pesuaineista ja shampoista yms. 😀 Tuoksuttelen huuhteluaineitta aina pyykkiä laittaessa ja siivoan lähes jokapäivä vessaa vain jotta saisin samalla tuoksutella sitä puhtautta. Suihkussa käyntikin on oikein extra kivaa kun ne pesuaineet haistaa paremmin ja saan siitä vaan mieletöntä nautintoa. Mulla oli muuten tuo ihan sama viimeraskaudessakin, alkoi siinä 30 viikon tienoilla. Vessanpönttöä hinkkasin monta kertaa päivässä ihan vain sen pesuaineen tuoksun vuoksi. Mulla oli myös sellainen Zara Homen huoneen raikastin kortti jota kaikki ällösi. Oikein imppailin sitä aina kunnes mieheni kyllästyi ja heitti sen roskiin. Menin tietty ostamaan uuden ja piilotin sen käsilaukkuuni, josta aina välillä kaivoin sen esiin ja tuoksuttelin sitä salaa. 😀 
Hajuhulluuteen onkin hyvä päättää tämä postaus tältä erää. Miten te koette raskauden, mikä on ollut vaikeinta ja mitkä taas on ollut parhaimpia puolia?

(2) Kommentit

  1. Kovasti tsemppiä ja voimia raskauteen <3 Näytät kuvissa todella kauniilta ja hyvinvoivalta, joten viis niistä vaatteista jotka ei mahdu just nyt 😉 Itse en myöskään viihtynyt raskaana ollessani liikoja, kaikki vaivat sekä kivut, vaateongelmat ja muut, ja ainiin ne hormonit kans 😀
    Toi hajujuttu on hauska! Ja kiva että siinä tulee sivutuotteena puhdas vessa. Itselläni taas kaikki hajut, ja just pesuaineet ja pyykinpesuaineet sekä muutkin hajusteet oli niin nou-nou. Tuli sellainen päänsärky että välttelit ostoskeskuksiakin jossain vaiheessa kun tuntu että kaikki tuoksu liian voimakkaalle. Mutta sitten taas joku bensa-asema ja kynsienhuoltopaikat oli niin mieluisia, siis myrkyt 😅 no, tuli niistäkin päänsärkyä että se oli vaan se yks imppaus.

  2. Voi kiitos kaunis viestistäsi, et uskokkaan kuinka piristi! <3 ja joo, hormoonit on kyllä kans kiva juttu… Mulla ei onneks tässä raskaudessa ole hormoonit niin pahasti heitellyt kun ekassa raskaudessa.
    Ja joo toi on niin jännä too hajujuttu! Mulla just bensa ja kynsipaikat jne saa kauheen päänsäryn aikaan ja en voi sietää niitä hajuja mutta niitä pesuaineita pystyn imppaileen huoletta 😀 muistan esikoisen jälkeen kun olin suorastaan pettynyt kun ne raskaana niin ihanalta tuoksuneet asiat ei sitten enää synnytyksen jälkeen tuoksunutkaan niin hyvälle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *