äitiys, arki, elämä, lapset, minä, Perhe, raskaus, synnytys

Lähestyvän synnytyksen merkkejä

37. Raskauviikko meneillään ja joka paikkaan kolottaa. Olo on jo aika kömplelö ja vaivainen, joten synnytys on väkisinkin jo mielessä. Synnytyksen käynnistyminen alkaa olemaan hetki hetkeltä todennäköisempää, vaikka toisaalta, voihan siihen mennä vielä tovi jos toinenkin.
Synnytyksen merkkejä ilmassa?
Onko minulla jotain synnytyksen merkkejä jo ilmassa? Jaa-a, toisaalta, onhan se synnytys jokatapauksessa jo aika lähellä joten kaippa moni vaiva onkin jo synnytystä ennakoivia. Se että näitä merkkejä olisi jo ilmassa ei kuitenkaan tarkoita sitä että synnytys vähään aikaan vielä käynnistyisi. Jokatapauksessa, googlailin kuuluisimpia synnytyksen merkkejä ja ajattelin listata parhaimmat.
Vatsan tyhjeneminen – tälläisiä merkkejä ei ainakaan vielä täällä.
Supistukset – niitä kyllä on, mutta ei mitenkään säännöllisiä taikka kovin kipeitä vielä.
Lapsiveden meno – ei vielä ainakaan. Esikoisesta puhkottiin sairaalassa.
Limatulpan irtoaminen – ei ainakaan vielä. Viimeksi en kokenut/nähnyt tätä ollenkaan.
Kutina – kyllä täällä kutisee, aina, haha. 
Siivousvimma – kyllä, mutta jo rv30 asti tämä ollut. Johtunee siitä kun pakko saada tuoksutella puhtautta ja pesuaineta. 
Hengittäminen helpottuu – hmm, en oikeastaan ole edes kokenut kauhean vaikeaksi. Maha kyllä täyttyy nopeasti.
Menkkamaiset kivut  – kyllä, löytyy.
Huulten turpoaminen (ainakin täällä Espanjassa kuulee tätä paljon)  en ainakaan vielä muistuta ankkaa.
Huono ja oksettava olo – tätä mulla esiintyy aika ajoin.
Alapään kolotukset – kyllä, tuntuu kuin olisi kuula haarojen välissä. Tätä on ollut jo jonkun aikaa, mutta oikeestaan tänään alkanut tuntua pahemmalta kuin aikaisemmin.  

Oudot unet – näitä on kyllä ollut koko raskauden ajan.
Todella energinen olo – joo ei.
Mahan laskeutuminen –  en osaa oikein itse sanoa, mieheni ja tutut kyllä sanovat että kyllä se aika alhaalla jo on. Tiedä sitten…
 
Oikeastihan se on täysin se ja sama onko sulla näistä oireita lähes kaikki (paitsi säännölliset supistukset ja lapsivesien meno on toki jo oikeasti synnytyksen merkkejä), voi silti synnytykseen mennä vielä viikkoja. Toisilla taas ei ole oikeastaan minkään näköisiä oireita ja synnytys käynnistyy aivan yllättäen. Ensimmäisessä raskaudessa mulla ei ollut paljoakaan mitään merkkejä ja loppujen lopuksihan synnytys käynnistettiin. Mulla ei ole siis kokemusta spontaanisti käynnistyneestä synnytyksestä, joten en tiedä miltä se sitten tuntuu. 
Tällä hetkellä mulla on vähän sellainen olo, että tämä vauva saattaisi täältä jo aikaisemmin ulos tupsathaa. Toisaalta taas vähän skeptisesti epäilen, että synnytys ei käynnisty itsestään. Näitä asioita kun ei voi ennustaa, niin tämä on vain tälläista mun omaa spekulointiani, hahah.
Kai nämä mahdolliset merkit ja oireet synnytysen lähenemisestä on meidän naisten toiveajattelua ja uskotaan jokaisen vähänkin poikkeavan asian kehossamme tai olotilassamme kielivän synnytyksestä. Ja eihän se mikään ihme olekkaan, melkein 9 kuukautta kun on jo lasta vatsassaan kantanut, on ihan normaalia että tässä vaiheessa olo alkaa olemaan jo enemmän kuin valmis saamaan lapsi ulos. 
Miten teidän synnytykset on lähteneet käyntiin ja onko ollut paljon ennakoivia merkkejä ilmassa? Millä viikoilla lapsenne ovat syntyneet?

(2) Kommentit

  1. Niin lähellä jo, mutta vielä menee hetki 😉 Omat lapset ovat kaikki syntyneet 40+6, kyllä, kaikki kolme. Kolmannen kohdalla osasin "arvata" että syntyy x päivänä, eli omana syntymäpäivänäni, ja niin siinä kävi <3 Odottelin koko kesän että pääsen jo synnyttämään – julkisella koko ajan kauhistelivat vauvan kokoa ja mahan kokoa ja minua ja ties mitä milloin, ja olin koko ajan jossain kontrollikäynnillä tai ehdoteltiin käynnistystä ettei tarvitse jumalan käsiin jättää tätä synnyttämistä, juuri näin kätilön sanoin. Onneksi nämä on muistoja vain, kesällä kyllä stressasin kaikkea. Ja odotin sitä synnyttämistä, en olisi jaksanut olla raskaana yhtään pidempään.
    Jokainen synnytys on ollut omanlainen – esikoisen raskaus oli helppo, mitään kipuja ei ollut eikä harkkasupistuksia, ensimmäiset supistukset tulivat silloin synnytyspäivänä. Alkoivat aamuyöllä, kestin kotona noin kello 9 asti, siitä sairaalaan ja lapsi syntyi seitsemältä illalla imukupin avulla kun en itse saanut ponnistettua häntä
    ulos yli kahden tunnin ajan, napanuora oli kaulan ympärillä. Keskimmäisen kanssa noudatin ehkä liian kirjaimellisesti kätilön ohjetta olla kotona niin kauan kuin kestän – supistukset alkoivat taas aamuyöllä, kestin kotona noin klo 10 asti kun päätimme lähteä sairaalaan. Vedet meni autossa, ei päästy 200 metriä kotoa kauemmas. Soitettiin ambulanssi ja synnytin kello 11 ambulanssissa. Nopea synnytys 🙂 Kolmannen syntymäpäivän osasinkin arvioida kuten tuossa mainitsin. Olimme illallisella mieheni kanssa italialaisessa ravintolassa, ottivat juuri sisään kun keittiö meni kiinni kello 23. Syötiin pizzat ja mies meni maksamaan laskua kun tunsin jonkun naksahtavan – vedethän ne siinä meni. Käytiin kotona hakemassa tavarat sairaalaan, lepäsin hetken. Sairaalassa joskus 02 jälkeen ja poika synty ennen kello 04. Olin niin puhki ja poikki fyysisesti kun vaan voi olla viimeisessä synnytyksessä – oli raskas raskaus.
    Tulipahan sepitettyä 🙂 Voimia vielä loppuodotukseen <3

  2. Voi kiitos kun jaksoit laittaa kommenttia! Näin synnytyksen kolkuttelevan ovella kiinnostaa paljon kuulla muiden kokemuksia ja etenkin että miten myöhemmät synnytykset ovat menneet. Huhhuh teillä on kyllä ollut jännittävät paikat sitten keskimmäisen kanssa! 😀 Onneksi kuitenkin kerkesi ambulanssi paikalle. Kiitos paljon <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *