äitiys, arki, lapset, Perhe, raskaus

Kun toinen lapsi syntyy – Mitä jännitän, mikä pelottaa?

Ensimmäisen lapsen saaminen on suuri elämänmuutos, mutta niin on myös toisen lapsen saaminen. Ehkä joskus ajattelin, että eihän se sitten enään niin iso muutos ole kun yksi lapsi jo on. Mutta nyt kun tämä toisen lapsen syntymä alkaa olla hyvin lähellä, rupee myös muutos tuntumaan todellisemmalta ja aika suureltakin sellaiselta. Pitäähän minun tästä edes jakaa huomioni kahden lapsen kesken.
Kuva Nadja Vesterlund
Elämänmuutos yhdestä lapsesta kahteen ei varsinaisesti jännitä, sillä uskon kyllä siihen että kaikkeen tottuu ja sopeutuu. Toisen lapsen syntymä on iso juttu, mutta kuitenkin hyvin normaalia ja yleistä. Minua ei yleensäkkään niin kovin jännitä suuret elämänmuutokset kuten muutto uuteen paikkaan taikka lapsen syntymä, mutta sen sijaan esimerkiksi uusi työpaikka taikka koulu kyllä jännittää ja kovasti. 
Kyllä mua kuitenkin jotkut asiat jännittää toisen lapsen syntymässä. Esimerkiksi se, kuinka esikoinen tulee suhtautumaan häneen ja kuinka osataan hoitaa mahdollinen mustasukkaisuus esikoisen osalta. Ylipäätään se, millainen vauva sieltä tälläkertaa on tulossa, jännittää hieman. Meillä esikoisen kanssa kävi hyvä tuuri (jos niin nyt voi sanoa) sillä hän ei valvottanut eikä meillä ollut minkäänlaisia ongelmia esimerkiksi imetyksen suhteen, saatika allergioita taikka vatsavaivoja. Vauvavuosi oli mielestäni suht helppo. 
Tällä kertaahan asia voi kuitenkin olla aivan päinvastoin ja hieman kauhulla odotan mitä tuleman pitää, jos kyseessä onkin huonosti nukkuva taikka kipuileva vauva. Miten sitä sitten väsyneenä jaksaa viihdyttää vilkasta taaperoa ja hoitaa pientä vauvaa? Monesti myös kuulee, että ”kakkosen vauvavuosi meni täysin sumussa”, varsinkin tapauksissa kuten meilllä jolloin ikäero on suht pieni. Toisaalta, toistaen mitä jo ylempänä tekstissä sanoin, uskon että kaikkeen tottuu ja kyllähän sitä monesta selviää. Vauvavuosi on loppujen lopuksi myös todella lyhyt aika, varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna. 
Kuva Nadja vesterlund
Mua mietityttää myös hieman se oma aika, mitenkäs sille käy? Saako sitä enään juuri ollenkaan? Nythän olen saanut kuitenkin omaa aikaa esimerkiksi esikoisen päiväunien aikaan. Sen ajan olen saanut käyttää yleensä mihin parhaakseni olen sillä hetkellä nähnyt, oli se sitten siivous, kokkaus taikka ihan vaan sohvalla makaaminen puhelinta räpläten. Mutta mites nyt käy mun pienen lepohetken, sillä taaperon nukkuessa päiväunia, voi hyvinkin olla että vauva taas on hereillä esimerkiksi tississä kiinni. Enkä koe olevani itsekäs äiti miettiessäni tälläistä asiaa, sillä uskon kyllä että ihan jokainen äiti tarvitsee niitä pieniä omia hetkiä. Oli se sitten kahvi rauhassa, vartin torkut taikka mikä vain edes pieni hengähdystauko. 
Omaa sekä parisuhde aikaa ollaan saatu myös isovanhempien ansiosta. Esikoinen on ollut jo useampia kertoja yökylässä vanhemmillani ja näin ollen me vanhemmat ollaan saatu sitä yhteistä aikaa. Ollaan käyty syömässä, ollaan käyty elokuvissa, ollaan kokattu illallinen kotona vain me kaksi ja juotu kylkeen pari pulloa viiniä (tämä viimeisin tottakai ennen tätä toista raskautta). Äitini on monesti tullut myös meille siksi aikaa taaperoa viihdyttämään, että olen päässyt käymään rauhassa ruokakaupassa. Ja tottakai välillä ihan vaan tyttö on ollut mummulassa hoidossa muutaman tunnin verran, että olen saanut siivottua taikka levättyä. Tiedän, että varmasti apua tullaan saamaan myös kahdenkin lapsen kanssa, mutta varsinkin aluksi se voi olla vaikeampaa. Toisaalta, sekin että vain taapero on hoidossa muutaman tunnin varmasti helpottaa. 
Ja tottakai puoliso voi hoitaa lapsia sen aikaa, että toinen saa itselleen pienen hetken. Meillä kuitenkin mies on lähes koko päivän töissä ja työpäivä loppuu vasta klo 20 illalla, joten arkena lapsienhoito vastuu on pääosin minulla.
Kuva Nadja Vesterlund
Katsotaan sitten muutaman kuukauden päästä tilannekatsaus, että miten se meidän elämä nelihenkisenä perheenä on lähtenyt käyntiin. Enemmän olen kuitenkin innoissani muutoksesta, kuin peloissani. Odotan myös sitä iloa, minkä varmasti sisarukset tulevat varmastu toisistaan vielä saamaan. <3 
Ps. Otettiin pari viikkoa sitten raskauskuvia ihanan Nadjan kanssa, ai että tykkään näistä! Näitä riittää vielä vaikka kuinka, joten ainakin on ihania kuvia tiedossa tuleviin postauksiin. 
Kannattaa seurata mua myös Instagramissa (@karlakivimaki) jos haluaa nähdä lisää näitä, sekä tietenkin paljon muitakin kuvia meidän elämästä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *