äitiys, arki, lapset, Perhe, raskaus, synnytys

Raskauden viimeisiä hetkiä – sain käynnistysajan!

Noniin, nyt sitten eilen sain päättää ensiviikolle käynnistyspäiväksi joko maanantain taikka torstain. Vuosikin kerkee vaihtua siinä välissä. No kumman valitsin?
Kuva Nadja Vesterlund
Maanantain! Itsekkäästi valitsin aikasemmin ajan. En jaksa enään. Olen aivan poikki ja väsynyt, uskon vakaasti siihen että mitä aikasemmin sen parempi meille kaikille. Eikä kerkeisi kasvaakkaan enään niin paljoa. Vielä parempihan olisi jos vauva päättäisi tulla itsekseen tässä viikonlopun aikana, mitä todella toivon, mutta epäilen. Laskettu aikanihan on vasta huomenna lauantaina, mutta aikasemman sektion vuoksi ei minun sairaalassani haluta päästää raskautta kauhean pitkälti yli lasketun. Lisäksi eilisessä ultrassa poika painoi about 3650g mikä on jo näille Espanjalaisille iso vauva, joten myöskään sen vuoksi eivät päästä pidemmälle. 
Mitkä fiilikset? 
Rehellisesti, pelottaa ja jännittää aikas paljon. Tänäänkin heräsin aamuyöstä asiaa miettimään. Hassuinta tässä on se, että minua jännittää tällä kertaa enemmän kuin esikoisesta aikanaan. Eniten minua jännittää juurikin aikasemman sektion vuoksi. Pelkään kohdun repeämää. Mutta juteltuani lääkärini kanssa, hän minulle sanoi että riski on kuitenkin hyvin pieni ja toisekseen, synnytyksiin liittyy aina riskinsä, oli se sitten sektio, käynnistetty taikka ihan luonnollisesti alkanut. Myöskin edellisestä kerrasta tiedän, että ne supistukset ja kipu tulee olemaan jotain aivan kamalaa ja se jo saa tuskanhien otsalleni. Synnytys käynnistetään oksitosiinillä.
Minähän olin vakaasti päättänyt etten enään käynnistykseen lähde. Olin päättänyt, että jossei vauva ole tullakseen itsekseen, pyydän suunnitellun sektion. Näin viime tipassa kuitenkin muutin mieleni ja haluan kokeilla vielä alatiesynnytystä. Tiedän että on mahdollista että tämäkin synnytys päätyy sektioon, mutta olenpahan ainakin yrittänyt. Tällä kertaa kuitenkin uskon kroppani olevan jo hieman valmiimpi synnytykseen kuin viimeksi, sillä paikat ovat ”kypsemmät”. Myös limatulppaa on tullut parina päivänä, mikä nyt ei tietty sinänsä vielä paljoa kerro kun se voi tulla viikkojakin aikaisemmin. Olin silti ihan fiiliksissä, sillä viimeksi en kokenut edes tätä. 
Vaikka mua jännittää hurjasti niin olen myös todella fiiliksissä että aivan kohta tämä on vihdoinkin ohi. Nämä viimeiset viikot on tuntunut todellakin pidemmiltä kuin koko raskaus yhteensä! En malta odottaa että minulla ei olisi enään tätä isoa vatsaa tiellä ja tätä aivan jäätävää turvostusta. Kaikista eniten en malttaisi odottaa että päästään näkemään ja tutustumaan uuteen tulokkaaseemme, Noeliin. 
Nyt kaikki peukut ja pottuvarpaat pystyyn että tämä masuasukki lähtisikin tulemaan itsekseen jo ennen maanantaita! Mutta jossei niin maanantaina sitten viimeistään. Jos lukijoiden joukossa on joku jolla kokemusta alatiesynnytyksestä käynnistyksellä tai ilman sektion jälkeen, kuulisin enemmän kuin mielelläni kokemuksia.

(2) Kommentit

  1. Anonyymi says:

    Mun kuopus syntyikin Suomessa ja siellä arvoimme sektion vs käynnistyksen välillä. Lopulta käynnistys onnistui sairaalassa ballonki-menetelmällä. Kävelin tosin sairaalan käytäviä ympäri niin paljon kuin jaksoin. Kohta tapaat pikkuisesi. Onnea ja voimia synnytykseen!

  2. Kiitos paljon! 🙂 Ja mukava kuulla että käynnistys onnistui hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *