äitiys, arki, lapset, Perhe

Kun yöt huudetaan ja päivät menee sumussa

Hola vaan pitkästä aikaa! En ole taaskaan kerennyt tänne kirjoittelemaan, vaikka olisin halunnut. Mulla on myös ollut hieman pientä inspiraation puutetta. Kovasti olisi halua ja ideoita kirjoittaa esimerkiksi patikointireiteistä täällä Marbellan suunnalla, ravintoloista ja muista lempipaikoistani. Ongelmana vaan on ettei mulla ole näistä paikoista oikein kuvia, joten en halua tehdä näitä postauksia ilman kunnon materiaalia. Olisiko tälläisille postauksille kiinnostusta? 
Tänään meidän Noel onkin jo neljän viikkoa! Kerkesin täällä hehkuttaa aluksi kuinka poika on aivan siskonsa kaltainen helppo tapaus. Kerkesin myös mainostaa, kuinka pelkäsin tämän olevan kauheaa sirkusta muttei tämä sitä olisi. No, perun molemmat sanomiseni. Poika kun ei ole yhtä helppo tapaus kuin siskonsa ja kyllä, on tämä melkoista sirkusta mielestäni. Joku voi tietty ajatella että eihän se kahden lapsen kanssa vielä mitään ole, mutta toki aina löytyy joku jolla rankempaa kuin toisella. En muuten voi sietää ihan yleisestikkään sellaista vertailua kenellä on rankempaa kuin toisella ja miksi. Ei niitä asioita kun oikein voi vertailla ja ihmisiä on erilaisia, jollekkin jokin asia voi tuntua rankemmalta kun toiselle. 
Meillä oli aivan kamala viimeyö. Ei riittänyt että poika huusi koko yön, vaan myös taapero itki ja oli levoton lähes koko yön, kunnes tajusimme että hänellä oli nälkä ja annettiin hänelle pientä yöpalaa. Näitä valvottuja öitä on ollut nyt tässä jonkin verran, mutta viimeyö meni kyllä ihan kärkipaikalle kamaluudessaan. Väsyneenä ja epätoivoisena sitä tulee mietittyä vaikka mitä. Sitä tulee ajateltua, oliko tässä taas mitään järkeä ja heti perään kauhea syyllisyys omista ajatuksista iskee päälle. Enhän minä toki noin ajattelekkaan. Tiedän, että kyllä tämä helpottaa aikanaan ja se ajatus auttaa jaksamaan niinä väsyneimpinä hetkinä. 
Esikoinen olikin niin helppo ja vaivaton vauva, että nyt ajattelen meidän melkein päässeen liiankin helpolla hänen kanssaan. Olisihan se tietty ollut helpompi jos ensimmäinen vauva olisi ollut se vaikeampi tapaus, nyt kun toisen vauvan kanssa hoidettavia lapsia on jo kaksi.
Tänään olin kyllä niin super väsynyt että kaikki oli yhtä sumua. Onneksi äitini pelasti kuitenkin päivän ottamalla taaperon hoitoon ja yökylään. Uskon että ratkaisu oli paras kaikille, niin taaperolle kuin minullekkin. Taapero sai nauttia mummun ja papan seurasta, joka oli varmasti parempaa seuraa kuin mitä minun seurani olisi tänään ollut. Sainkin nukuttua vauvan kanssa pitkät päiväunet ja huomenna toivottavasti olen taas hieman energisempi äiti. 
Sellaista tällä kertaa, hieman väsyneitä fiiliksiä. Nyt kello on jo sen verran että otan vauvan kainaloon ja yritän onneani josko saataisiin nukuttua edes hieman paremmin kuin viimeyönä. Buenas noches.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *