äitiys, arki, lapset, Perhe, raskaus, sektio, synnytys

Sektiosta palautuminen – Kokemuksia kahden sektion jälkeen

Molemmat synnytykseni ovat päätyneet sektioon. Nyt toisesta sektiostani on kulunut reilun kuukauden verran. Täältä löydät aikasemman postauksen koskien ensimmäistä sektiotani, jossa paneudun enemmän myös itse kokemukseen. Nyt kuitenkin ajattelin jakaa lähinnä ajatuksia siitä, kuinka olen tästä toissta sektiosta palautunut.

Kuva Nadja Vesterlund
Jos olisin synnyttänyt esikoiseni julkisella puolella, en usko että synnytykseni olisi päätynyt sektioon, eikä täten varmastikkaan tämä toinenkaan. Tai kukapa sitä tietää, mutta täällä yksityisellä puolella sektio tehdään helpommin perustein kuin julkisella puolella. Alunperin tarkoitukseni olikin ensimmäisessä raskaudessa synnyttää julkisella puolella, ja kävin ultrissa sekä yksityisellä että julkisella puolella. En kuitenkaan tuntenut oloani kotoisaksi siellä julkisella vaikka sitä kaikki aina niin kehuvatkin, joten päädyin synnyttämään yksityisellä. 
Toisen synnytyksen halusin myös kokea samassa yksityisessä sairaalassa kuin ensimmäisenkin, vaikka tiesin että synnytys voisi päätyäkkin sektioon todennäköisemmin kuin julkisella puolella. Toisaalta, otan mielummin sektion kuin liian pitkittyneen luonnollisen synnytyksen jolla myös voi olla vakavat seuraukset.
En jaksa paneutua sen kummemmin synnytyksieni kulkuihin, mutta tässä pikaisesti: ensimmäinen synnytykseni käynnistettiin mielestäni ehkä hieman liian rajusti ja kroppa ei kestänyt sitä. Avauduin 8 cm kunnes oma sekä vauvan olo heikentyi sen verran että turvauduttiin sektioon. Toinen synnytykseni käynnistettiin, mutta koska se ei lähtenyt etenemään toivottua tahtia, tehtiin sektio uudelleen jottei kohtu ja aikaisempi sektioarpi rasittuisi liikaa.

Viimeisiä hetkiä jättimahan kanssa. Tämä kuva on otettu juuri ennen kuin lähdettiin käynnistelemään synnytystä. Muutamia tunteja myöhemmin Noel syntyikin sektiolla.

Toisesta sektiosta palautuminen 

Ensimmäisestä sektiostai palauduin mielestäni suht nopeasti ja hyvin, lukuunottamatta jotain pieniä vaivoja. No, tästä toisesta sektiosta olen palautunut vieläkin nopeammin. Oloni oli heti leikkauksen jälkeen jo todella hyvä, tosin tämä johtuu siitä etten ollut lääkkeistä täyteen dumbattu kuten ensimmäisellä kerralla. 
Täällä Espanjassa sektion jälkeen täytyy sairaalassa yöpyä neljä yötä. Kotiin pääsimme siis viidentenä päivänä, jolloin oloni oli jo todella pirteä. Ensimmäisenä päivänä kotona jo hieman järjestelin paikkoja. Haava oli kyllä aika arka vielä, enkä esimerkiksi nostellut taaperoa ollenkaan ensimmäisen kotona vietetyn viikon aikana. Kuitenkin, kun synnytyksestä oli kulunut kaksi viikkoa, oli mieheni aika palata töihin ja minun aika pärjätä itsekseni lasten kanssa. Oloni oli kuitenkin jo niin hyvä, että pystyin nostelemaan taaperoa ja muutenkin elämään jo normaalia elämää.

Kävelylenkillä alle kaksi viikkoa sektion jälkeen

Kävin ensimmäisellä rauhallisella muutaman kilometrin vaunulenkillä kun sektiosta oli alle kaksi viikkoa. Lenkin loppua kohden alkoi selkää ja alavatsaa jomottaa, joten aika rauhakseen kävelinkin loppumatkan. Sen jälkeen olenkin käynyt jo useamman kerran kävelyillä vauva rintarepussa, enkä ole sen kummempia kipuja enään tuntenut. Kuntoni nyt muutenkin on aika paljon huonompi kun ennen raskautta, joten vauhti on normalia hitaampaa ihan jo senkin vuoksi. Uskon että aikaisin liikkumaan lähteminen on auttanut nopeaan parantumiseeni. Viimeksi meinaan jännitin kävelylenkille lähtöä jonkin verran, ja taisinkin uskaltautua lenkille vasta yli kuukausi synnytyksen jälkeen.
Nyt jo innolla odotankin että milloin uskallan aloittaa vähän jotakin lihaskuntoharjoittelua, on meinaan kroppa sen näköinen että kaipaisi vähän treeniä. Olen näiden kahden raskauden myötä menettänyt kaikki lihakseni, mikä johtuu ihan vain laiskuudestani. En raskauksien aikana enkä niiden välissä tehnyt melkein mitään lihaskuntoharjoittelua ja sen todellakin huomaa. No, nyt entistä motivoituneempana sitten, jahka saan vain aloittaa. Täytyy kuitenkin malttaa vielä odotella. Sehän onkin helppoa tälläiselle malttamattoman luonteen omaavalle, vielä kun se oma peilikuva oikein huutaa treeniä.

Ensimmäinen kunnon kävelylenkki sitten sektion. Kuvassa sektiosta aikaa 13 päivää.

Siisti arpeni peittyy roikkuvan vatsanahkan alle

Viime sektion jälkeen mieleeni jäi pitkään oudolta/inhottavalta tuntunut pissaaminen sekä runsas jälkivuoto, mistä kummastakaan ei tällä kertaa ole tietoakaan. En ole kärsinyt mistään poikkeavasta ja oloni on melkein kun ei olisi koko sektiota tehtykkään, paitsi toki arpa on vielä hieman kosketusarka. Arpi on sama kuin viimeksikin, siisti ohut viiva (jota en tällä hetkellä edes näe roikkuvan vatsanahkani alta, hah). 
Kehoni palautui raskaudesta paremmin viime raskaudesta kuin nyt, mutta sillä ei oikeastaan ole tekemistä niinkään sektion kanssa. Tällä kertaa minulle tuli enemmän painoa, sekä olihan tämä jo toinen raskauteni. Nyt muistoksi jäi siis raskausarvet sekä roikkuvaa nahkaa, ah kuinka ihanaa. Jos raskauskiloja tuli 22kg, on niistä lähtenyt jo 14kg. Toivon että loput lähtisivät pikkuhiljaa imetyksen myötä, mutta tiedän että vaatii tämä kroppa sitä treeniäkin jo. Olen ihan sinut arpieni ja kroppani kanssa tällä hetkellä, mutta viihdyn silti parhaiten siinä vartalossani joka minulla oli vielä ennen tätä raskautta. Ja toisekseen, olisihan se kiva kun omat vaatteet mahtuisi päälle, mulla ei meinaan olisi varaa ruveta koko vaatekaappia uusimaan! 😉 
Tälläiset ovat siis minun kokemukseni sektiosta palautumisesta. Me kaikki kuitenkin olemme yksilöitä, jotkut palautuvat nopeammin kuin toiset. Tähän voi vaikuttaa myös leikkaustapa. Hätäsektion jälkeen on suuremmat todennäköisyydet kärsiä jälkikomplikaatioista (kuten esim. kohtutulehdus) kuin kiireellisen tai suunnitellun sektion jälkeen. Ensimmäinen sektioni oli kiireellinen sektio ja nyt toisella kerralla kävelin itse leikkausaliin ja leikkaus suoritettiin rauhakseltaan. 
Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia, oli ne sitten negatiivisia taikka positiivisia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *