andalucia, arki, aurinkorannikko, Espanja, kulttuuri, marbella, nähtävää, Perhe, pueblos blancos, ulkomailla asuminen, ulkosuomalaisuus

Andalucian pikkukyliä – Sunnuntaiajelu Ojéniin

Sunnuntaiajelu Ojéniin

Käytiin taas pitkästä aikaa pienellä sunnutai ajelulla. Tällä kertaa suunnattiin yllättävänkin lähelle, Marbellasta vain reilun 10 minuutin päässä sijaitsevaan Ojéniin. Meidän ei alunperin ollut tarkoitus edes mennä sinne, vaan ajeltiin Mondan ohitse Guaroon tarkoituksena nähdä kauniisti kukkivia mantelipuita ja käydä siellä syömässä. Mantelipuita kyllä näkyi matkanvarrella, mutta osa puista oli jo tiputellut kukkiaan eikä näky ollutkaan niin upea kuin olin mielessäni kuvitellut. Tosin, ovat ne yksittäisinäkin todella kauniita puita kukkimisaikaan ja niitä löytyy onneksi tästä ihan meidän läheltäkin.
Guaroon päästyämme totesimme aika nopeasti, ettei siellä ollut yhtäkään houkuttelevaa ruokapaikkaa. Nälkä kuitenkin kurni jo meillä kaikilla, joten päätettiinkin suunnata takaisinpäin ja poiketa Ojénissa. En tiedä miten ei aikaisemmin ole siellä tullut käytyä, kun kylä kuitenkin sijaitsee niin lähellä. Onneksi kuitenkin nyt tuli käytyä.

Miksi kannattaa käydä Ojénissa

Ojén on tyypillinen andalucialainen pikkukylä aivan Marbellan kupeessa, Sierra Blancan vuoriston tuntumassa. Lähistöltä löytyykin hyvin patikointireittejä, kuten esimerkiksi Refugio de Juanar -reitti, joten Ojénissa käynnin voi yhdistää esimerkiksi patikoinnin jälkeiseen ruokailuun. Me ajateltiinkin käydä lähiaikoina pitkästä aikaa patikoimassa tuo reitti, se kun sopii myös lasten kanssa mentäväksi. Tuon kyseisen reitin läheltä lähtee myös reitti La Conchan huipulle. Olen sen joskus aikoinaan tehnyt, todella hieno reitti, mutta pitkä ja osittain hieman haasteellinenkin.
Syötiin sellaisessa ravintolassa kun El Tunel, jota voin lämpimästi suositella jos tyypillinen Espanjalainen ruoka maistuu. Me tilataan lähes aina kaikki annokset jaettavaksi ja näin kaikki saa maistella vähän kaikkea, niin tehtiin myös tälläkin kertaa. Tykättiin kyllä koko porukka kaikista ruuista mitä tilattiin ja jälkkärit myös oli herkullisia. Kerrankin muuten paikka, jossa Patatas Bravas -annoksessa oli tarpeeksi kastiketta ja vielä sopivan tulistakin! Tilattiin myös friteerattuja munakoisitikkuja, lammasta, possun sisäfilettä sekä sieniä hietasimpukoilla. Ravintola ja sen terassi oli viihtyisä eikä ollenkaan pahan hintainen.
Restaurante El Tunel
Me ei syömisen lisäksi tällä kertaa kierrelty sen kummemmin kylää, mutta sen läpikävelyllä sai jo aika hyvän yleiskuvan. Lähellä ravintolaa sijaitsi kirkkoaukio, jota ympäröi muutama ravintola/baari joiden terasseilla ihmiset perheineen olivat kokoontuneet. Aukiota koristivat upeat sitruunapuut jotka köynösmäisesti kasvoivat kirkonseinää pitkin.
Kylään saapuessa kiinnitin huomioni pieniin luoliin, jotka sijaitsevat heti kylän yläosassa. Emme käyneet luolissa, mutta ainakin ulkoapäin näytti ihan hauskoilta. Luoliin pääsee vierailemaan myös sisälle. Ehkä siis ensi kerralla käydään kurkkaamassa nekin.
Eihän tälläisessä pikkukylässä nyt ihan hiveästi mitään tekemistä ja nähtävää ole, mutta silti oikein sopiva kohde pikku sunnuntaiajelulle. Taas yksi valkoinen pikkukylä nähty, ja niitähän täälläpäin riittää!
Mummu eli mun äiti vaunuvuorossa.
Tissittely tauko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *