äitiys, arki, elämä, Espanja, kaksikielisyys, kulttuuri, lapset, Perhe, ulkomailla asuminen, ulkosuomalaisuus

Kaksikielisyys – miten se sujuu suomalais-espanjalaisessa perheessä?

Sain vähän aikaa sitten eräältä lukijaltani postaustoiveen koskien perheemme kaksikielisyyttä. Miten kohta kaksivuotiaan taaperomme kaksikielisyys sujuu? Puhuuko vanhempani espanjaa? Entäs osaako mieheni Borja suomea?

Kaksikielisyyden oppiminen ilman paineita

Muistan kun joskus vuosia sitten ajatus kaksikielisyys perheesä tuntui jotenkin todella oudolta ja kaukaiselta. Ajatus siitä, että vanhemmat puhuisivat eri kieltä lapsille oli hassu. Kuitenkin aika pian kun Espanjaan muutin, tajusin että olisi hyvinkin mahdollista että tulevasta perheestäni tulisi kaksikielinen. Ja näinhän tosiaan kävi. Nyt kuitenkin asia tuntuu täysin luonnolliselta, enkä oikeastaan edes koskaan mieti että asiassa olisi mitään outoa. Toisaalta, minun kannaltahan asia on helpompi kuin esimerkiksi mieheni. Minä kyllä ymmärrän kaiken mitä hän espanjaksi puhuu lapsille, mutta hän ei ymmärrä kaikkea mitä minä lapsille puhun suomeksi.
Meille oli alusta asti päivänselvää, että haluamme lastemme oppivan espanjankielen lisäksi myös suomenkielen. Olen jutellut useamman kaksikielisen perheen kanssa asiasta, ja monesti olen kuullut, että lapset ymmärtävät suomea mutta vastaavat äidille/isälle sillä vahvemmalla kielellä. Olen nähnyt useampia tilanteita, jolloin äiti puhuu lapselleen suomeksi mutta lapsi vastaa hänelle aina espanjaksi. Kieltämättä olen välillä pelännyt ettei lapseni oppisi suomea, mutta en halua liikaa stressatakkaan asiasta. Aika varmuudella suomenkielen luku- ja kirjoitustaito tulee olemaan vaikeaa oppia. Mieltäni on kuitenkinn rauhoittanut se tieto, etten ole ainut joka lapsillemme puhuu suomea. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että vanhempani asuvat myös täällä Espanjassa ja vieläpä hyvinkin lähellä meitä. Näin ollen näemme usein ja lapset kuulevat suomenkieltä mummulassa.

Perheen pääkielenä espanja

Mieheni ja minä puhumme keskenämme espanjaa. Kumpikin meistä puhuu omaa äidinkieltään lapsillemme, eli minä suomea ja mieheni espanjaa. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on, esimerkiksi välillä jossakin isossa porukassa saatan sanoa lapselleni jotakin espanjaksi, jotta muut ymmärtäisivät mitä sanon. Näissäkin tapauksessa sanon yleensä ensin suomeksi tämän asian ja sitten toistan sen espanjaksi. Enkä todellakaan kaikkea toista espanjaksi, vaan yleensä vain toiseen (espanjankieliseen) henkilöön kohdistuvat asiat kuten esimerkiksi dale un besito al abuelo eli anna isoisälle pusu, tai muuta vastaavaa
Mieheni myös osaa joitakin sanoja ja lyhyitä lauseita suomeksi, vaikkei hän todellakaan pysty käymään minkäänlaista keskustelua suomeksi. Usein hän käyttääkin suomeksi sellaisia käskyjä ja ilmaisuja mitä osaa. Ja tottakai kaikki kirosanat hän osaa oikein hyvin ja niitä sitten käyttääkin.. Tästä onkin koitunut Suomessa pari kertaa noloja tilanteita kun herra on unohtanut että Suomessahan kaikki ymmärtää ne kirosanat, hahah.Mitäs kieltä sitten mieheni puhuu vanhempieni kanssa?

Mieheni ei puhu englantia, joten muiden suomalaisten kanssa kommunikointi on yleensä hieman hankalaa ja minä joudun toimimaan tulkkina välissä. Vanhempani kuitenkin osaavat espanjaa ihan hyvin, joten heidän kanssaan tätä kommunikointi vaikeutta ei yleisesti ole, paitsi välillä joudun hieman auttamaan. Kun vietämme aikaa vanhempieni kanssa niin että miehenikin on mukana, puhutaan sekä suomea ja espanjaa. Yleensä jos juttelen vanhempieni kanssa jotakin suomeksi, kerron vielä Borjalle espanjaksi että mistä puhutaan.

Taaperon kaksikielisyys – kumpi kieli on tällä hetkellä vahvempi?

Tällä hetkellä voisi melkein sanoa, että meidän neiti puhuu molempia kieliä lähes tasapuolisesti. Kuitenkin ehkä suomenkielisiä sanoja tulee hieman enemmän. Puheen ymmärtämisessä en oikeastaan ole huomannut eroa, hän ymmärtää hyvin molempia kieliä.
Meidän taapero on kuukautta vajaa kaksi vuotias ja uusia sanoja tulee koko ajan. Kaikkea hän toistelee perässä, mutta lauseita ei vielä tule. On todella monia sanoja, joita hän osaa sekä suomeksi että espanjaksi. Hän myös ymmärtää että ne tosiaan ovat kaksi eri kieltä. Juuri pari päivää sitten oli tilanne, että Borja sanoi jotakin tytölle espanjaksi johon tyttö vastasi espanjaksi että ”no”. Hetken päästä äitini kysyi tytöltä samaa suomeksi ja hän vastasi suomeksi ”ei”.
Uskon, että jos meidän tyttö olisi jo päiväkodissa, ei suomenkielen taito olisi hänellä niin hyvä kuin mitä se nyt on. Nythän hän viettää päivästä 9 tuntia keskenääm minun ja vauvan kanssa, joten hän kuulee suurimman osan päivästä suomea. Käydään lisäksi jonkun verran mun vanhempien luona. Jos hän viettäisikin arkipäivistä vaikkapa 6 tai 8 tuntia päiväkodissa espanjaa kuullen, olisi espanja varmasti se paljon vahvempi kieli. Ja sitähän se varmasti vielä tulee olemaankin sitten kun päiväkoti alkaa ja myöhemmin sitten vielä koulu, hän kun tulee menemään ihan paikalliseen espanjalaiseen kouluun.

Apukeinoja suomenkielen oppimiseen

Isona apuan on varmasti ollut se, etten minä ole se ainut henkilö kuka lapselle puhuu suomea. Täällä kotonahan kun tyttö kuulee meidän vanhempien puhun keskenämme espanjaa, tajuaa hän että äiti ymmärtää siis myös sitäkin kieltä. Mummulassa hän kuitenkin kuulee useamman eri henkilön puhuvan suomea koko ajan ja hän viettää sielä aikaa myös jonkin verran ilman meitä vanhempia.
Tv ja kirjat suomeksi. Meillä katsotaan paljon muumeja ja youtubesta laitetaan fröbelin palikoita. Lisäksi meiltä löytyy iso kasa Disney leffoja suomeksi, minä kun aikanaan varta vasten ne raahasin suomesta lasten suomenkieltä tukemaan. Tottakai meillä katsotaan lastenohjelmia ihan espanjaksikin ja kirjoja löytyy molemmilla kielillä.
Muiden suomenkielisten lasten seura. Olemme välillä käyneet Fuengirolassa perjantaisin järjestettävässä suomalaisessa perhekerhossa Pacosintuvalla. Myös muutamalla suomalaisella ystävälläni täällä on lapsia ja sadaan siis aina välillä heistä suomenkielistä leikkiseuraa.

Eihän meillä vielä ihan hirveästi kokemusta tästä kaikesta ole. Tulen varmasti päivittelemään meidän tilannetta tänne sitten taas kun neidin puhe on vähän kehittynyt. Saas nähdä miten pikkuveljen suomenkielen kanssa käy, sillä luulen että meidän on laitettava hänet päiväkotiin jo reilun vuoden ikäisenä. Jännä myös nähdä, kumpaa kieltä sisarukset tulevat keskenään puhumaan. No, aika näyttää.

Olisi kiva kuulla myös muiden kaksi- tai monikielisten perheiden kokemuksia! 🙂

(2) Kommentit

  1. Anonyymi says:

    Espanja ja suomi yhdistelmä kuulostaa tosi mielenkiintoiselta 🙂 Meillä lapset suomi-ruotsi. Esikoinen (3v) puhui vahvaa suomea ja vastasi isälleen aina suomeksi, vaikka ymmärsikin mitä hän ruotsiksi puhui. Kaksi kuukautta sitten hän aloitti osa-aikasen ruotsinkielisen päiväkodin ja kelkka kääntyi. On tullut suuri halu puhua ruotsia. Minulle toki kääntää, koska luulee etten ymmärrä. Yhtäkkiä hän käyttää ruotsia pikkusiskolleen jutellessa ja omissa leikeissä. En olisi uskonut, että näin voi käydä vielä pari kuukautta sitten. Mutta päiväkoti tekee näköjään ihmeitä 🙂 Isä ehti jo aiemmin olla huolissaan, miksei ole niin kiinnostunut edes ruotsinkielestä mutta hyvä näin!

  2. Oho, no mutta kiva että hän on alkanut sittenkin puhumaan myös ruotsia! Varmasti isä mielissään. 🙂 veikkaan kanssa että jahka päiväkoti alkaa, tulee espanjan kielestä paljon vahvempi kuin suomesta. Haluan silti jatkaa suomenkielen puhumista ja opettelua hänen kanssaan jotta senkin oppisi. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *