arki, aurinkorannikko, benalmadena, Espanja, kulttuuri, malaga, Perhe, Ruoka, ulkomailla asuminen, ulkosuomalaisuus

Arkea Espanjassa – Huonosti rempattu koti, päivä Málagassa ja ravintolasuositus Benalmádenaan

Maanantai alkoi aika perinteisin maanantaifiiliksin, väsytti ja pinnaa kiristi. Lapset huusivat ja sitä rataa. Lounasta tehdessäni katkesi sähköt kesken kaiken ja homma tyssäsi sitten siihen. Meillä on sähköt asennettu vähän niin ja näin, joten nämä kivat pikku sähkökatkokset on aika valitettavan tuttua meille. On muuten kiva, kun ostat remontoidun asunnon ja silti rempattavaa löytyisi vaikka kuinka, kun kaikki on vaan tehty niin huonosti. Tämä meidän taloyhtiö on ollut ennen huoneistohotelli joka sitten on jäänyt pankille. Pankki sitten hommasi (paskan) rakennusyrityksen hoitamaan rakennusten ja asuntojen uudistukset ja remontit, jonka jälkeen asunnot myytiin suht edullisin hinnoin. Luulisi että tälläinen pankin projekti olisi edes hyvin tehty, mutta ei. Tästä asunnostahan riittäisi valitettavaa kokonaisen postauken verran, mutta tyydympä nyt tälläiseen pikavalitukseen.

Esimerkkinä sellainen pikkujuttu, kun olimme asuneet uudessa kodissamme 3 päivää ja neljäntenä aamuna sitten heräsimme kivaan yllätykseen nimeltä vesivahinko. Ei, ei meillä mikään hana ollut jäänyt auki, vaan taitavat remonttimiehet olivat asentaneet meidän yläkerrassa sijaitsevan makuuhuoneen wc:n putket päin peetä. Makkarimme sijaitsee suoraan olohuoneen yläpuolella, joten olohuoneemme kattoon oli ilmestynyt reikä ja uusi laminaattilattiamme tulvi koko huoneen täydeltä. Lattia ja lattialistat tietenkin pilalla. Siihen, että tämä ”vastuullinen” rakennusfirma tuli sitten korjaamaan tapahtuneesta koituneet vahingot, kului puoli vuotta. Voin kertoa, että kerkesin saamaan muutamat hermoromahdukset asian tiimoilta.

Vinkkinä vaan kaikille jotka suunnittelevat asunnon ostoa Espanjassa, kannattaa mielummin remontoida itse kun ostaa juuri valmiiksi remontoitu, ellet sitten tiedä varmaksi että jälki on hyvää. Haaveeni olisikin vielä joskus ostaa joku remonttikuntoinen pieni talo pienellä pihalla ja remointoida sitten talo mieleiseksi. No, ihan hetkeen tuskin tuo haave on toteutumassa. Rakentamaan en kyllä lähtisi, sillä täällä kaikki lupa-asiat on ihan oma lukunsa.

Huonosti alkanut maanantai sai piristystä, kun lähdin toiselle puolelle Marbellaa patikoimaan Elinan kanssa. Vauva lähti kantoreppuun mukaan, kun taas taapero pääsi tällä kertaa muutamaksi tunniksi anoppilaan hoitoon. Teki kyllä luonnonrauha ja hyvä juttuseura taas ihmeitä. Alkupäivän huonotuulisuus jäikin vuorille ja kotiin palasin hieman pirteämmin mielin, vaikkakin hyvin väsyneenä.

Päivä Málagassa

Tiistaina suunnattiinkin heti aamusta Málagaan viettämään päivää. Mukaan lähtivät minun ja lasten lisäksi vanhempani, sekä toinen veljistäni. Lähdettiin liikkelle sen verran aikaisin, ettei me keretty syömään aamupalaa kotona. Niinpä Málagaan päästyämme suunnattiinkin heti ensimmäiseksi aamupalalle.

Aaamupalan jälkeen käväistiin pikaisesti Suomen konsulaatissa uusimassa veljeni passi, jonka jälkeen suunnattiin keskustaan ja vanhaankaupunkiin. Tuli siinä muutamat kaupatkin kierettyä, toiveena löytää vihdoinkin uudet tennarit tälle mammalle. Mulla on ollut nyt aika monta vuotta kahdet tennarit, joista aina jommat kummat on ollut käytössä lähes joka päivä. Voin kertoa, että kyllä on ne tennarit myös sen näköisetkin että on käytetty. No, onneksi löytyi uudet tennarit, joita voinkin taas seuraavat muutama vuotta kuluttaa. Kierrokseltä lähti mukaan myös toinen tarpeellinen juttu, nimittäin matkarattaat taaperolle.

Siestan ajan koittaessa olikin aika suunnata syömään. Kävimme tällä kertaa sellaisessa ravintolassa kun La Barra de Zapata, jota eräs lukijani oli minulle suositellut aikasemman Málagapostaukseni jälkeen. Listalta löytyi tapaksia hieman erilaisella twistillä. Paikka oli ihan hyvä, mutta aika kallis verrattuna johonkin perinteiseen espanjalaiseen tapasbaariin.

Viikonloppu: karnevaalit San Pedrossa ja hyvä ravintolakokemus Benalmádenassa

Perjantaina heti herättyäni sain sähköpostia Ilta-Sanomien toimitukselta. He olivat nähneet postaukseni espanjalaisten oudoista tavoista ja kysyivät, josko he voisivat julkaista postauksesta jutun. Annoin luvan juttuun, joten niinpä myöhemmin samana päivänä Ilta-Sanomien sivuille tupsahti tutut kasvot.

Aamu alkoi myös rauhallisella aamupalalla ja pitkällä puhelulla erään erittäin rakkaan ystäväni kanssa. On muuten ollut ihana huomata tässä vuosien varrella, että vaikka etäisyyttä Suomessa asuviin ystäviin on tuhansia kilometrejä, eikä yhteydenpito ole päivittäistä, tai edes kuukausittaista, aina tapaamishetkellä juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi.

Vielä illansuussa käytiin lasten kanssa nappaamassa melkein naapurissani asuva ”espanjamummuni” kyytiin ja suunnattiin keskustaan kahville. Meillä oli taas hyvä juttutuokio, niinkuin aina. Vaikka ikäeroa on reilut 40 vuotta, on meillä aina aika härskit jutut ja huumorintajumme kohtaa hyvin. Silloin kun olin vielä sinkku ja lapseton, lähes asuin tämän kyseisen rouvan louna ja vietimme muutenkin todella paljon aikaa yhdessä. Kävimme shoppailemassa, syömässä ja viinitelemässä, kuntoilemassa ja milloin mitäkin tekemässä. Monesti naurettiinkin, että miten yksi parikymppinen suomalainen tytöntyllerö ja kuusikymppinen espanjalainen rouva voivat tullakkaan niin hyvin juttuun.

Launataina tarkoitukseni oli silittää ja saada pienennettyä aivan jäätävän kokoista vaatevuorta meidän vierashuoneesta. Tarkoitukseni on ollut tehdä tuo sama homma monena muunakin lauantaina ja sunnuntaina, mutta homma on aina jäänyt, niin kuin taas jälleen kävi. Täällä meillä vesi on niin kovaa ja kalkkista, että vaatteet tulevat todella kurttuisina pesusta. Silitän yleensä aina kaikki vaatteet, ja nyt kun tuo homma on taas jäänyt useammalta viikolta, on vaatevuori päässyt aika korkeaksi ja vaatekaapit taas vuorostaan tyhjiksi, haha.

Tällä hetkellä täällä Espanjassa vietetään karnevaaleja ympäri maata. Kävimmekin eilen ihan vaan San Pedron keskustassa katsomassa karnevaalikulkuetta, joka on toki aika pieni verrattuna esimerkisi Cádizin kuuluisiin karnevaaleihin. Omaan makuuni tälläisissä tapahtumissa on yleensä espanjalaiseen tapaan liikaa ihmisiä ja liikaa melua, eikä taaperokaan kauaa jaksanut kulkuetta katsella.

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus mennä rantakävelylle nauttimaan auringosta, mutta suunnitelmat muuttuivatkin nopeasti, kun appivanhempani laittoivat viestiä josko lähdettäisiin syömään heidän kanssaan. Niinpä sporttikamppeiden sijaan päälle valikoituikin farkut ja bleiseri, kun suunnattiin erääseen kalaravintolaan Benalmádenaan. Kyseinen ravintola oli aivan tupaten täynnä paikallisia, varsin suosittu paikka siis. Enkä usko, että kukaan tuonne ravintolaan sattumalta eksyisi, sillä ravintola muistutti pikemminkin isoa hallia joka sijaitsi hieman syrjässä keskustasta. Suosittelen kyseistä paikkaa, jos kalt ja merenelävät on mieleen. Kaikki oli todella hyvää ja tuoretta, jopa meidän nirso taapero vetäisi napansa täyteen katkarapuja ja ”riisisoppaa” hummerilla (arroz caldoso, eli paellan tapainen, mutta vetisempi). Ja ravintolan nimi on siis Pescadería Los Mellizos.

Kotiin päästyämme loppuilta menikin sängyssä herkutellen ja taaperon hölmöilyille nauraen. Viikonloppu oli ihana, vaikka me ei ihan tehtykkään mitä alunperin olimme suunnitelleet. No, onneksi silittämään kerkeää (ai kerkeää vai?) myöhemminkin ja sinne lenkille voinkin suunnata vaikka heti tänään.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Täällä meilläpäin arkiviikko onkin tälläkertaa vain nelipäiväinen, sillä perjantaina 28. päivä juhlitaan Día de Andalucíaa eli Andalucian päivää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *