arki, Espanja, koronavirus, ulkomailla asuminen, ulkosuomalaisuus

Kuulumisia koronakaranteenista

Koronakuulumisia, täältäkin. Sosiaalisessa mediassa ja blogeissa ei muusta jauhetakkaan kuin koronasta, mutta ei tässä oikein muutakaan keksi. Meillä täällä vietetään koronakaranteenin neljättä päivää, mutta oikeastaan olimme jo aikalailla karanteenissa koko viime viikon. Nyt vain erona se, että myös mieheni on kotona. Eilen itseasiassa mieheni lähti käymään vielä töissä, mutta poliisi kävi (onnneksi) passittamassa heidät kotiin. Eivät he tietenkään korjaamoa ajatelleet avata asiakkaille, mutta heidän tarkoitus oli saada valmiiksi kesken olevat työt. Se jääköön nyt sitten kuitenkin myöhemmäksi, saa nähdä milloin se aika koittaa. Koronan aiheuttamat talousvaikeudet huolettaa, niin omalta kuin muidenkin osalta. Ei auta kuin luottaa siihen, että kaikki vielä järjestyy.

Myöhään lauantai-iltana täällä Espanjassa astui voimaan ulkonaliikkumiskielto. Karanteenissa siis ollaan ainakin 30.3 saakka, mutta mitä todennäköisemmin karanteeni jatkuu vielä tämän ajanjakson jälkeenkin. Ulkona saa liikkua vain jos on käytävä ruokakaupassa tai apteekissa, jos olet matkalla töihin tai sairaalaan, tai muista erittäin painavista syistä. Koiraa saa ulkoiluttaa, mutta meillä kun ei koiraa täällä kotona ole joten ei saada myöskään ulkoilla. Ulkonaliikkumiskieltoa rikottaessa voikin sitten saada mukavat sakot, 500-2000 euroon, joten ei auta kuin totella. En kyllä uhmaisi kieltoa muutenkaan, kyllä tässä pitää nyt vaan meidän kaikkien tehdä parhaamme jotta tilanne parantuisi. Onhan tämä aika kurja tilanne, mutta toivottavasti tämän avulla saataisiin tämä saakelin virus kuriin.

Miten me ollaan saatu aikamme kulumaan karanteenissa?

Mieheni ottaa näköjään tämän aika loman ja levon kannalta, ei meinaan ihan hirveästi ole herra tuolta sohvanpohjalta liikkunut… No, samapa se minulle on miten aikansa kuluttaa. Minullehan tämä on siinä mielessä ollut luksusta, että mieheni kotona ollessa hän pystyy vahtimaan lapsia ja minä saan puuhastella omiani.

Olen muunmuassa:

… siivonnut paljon: imuroinut kämpän varmaan kymmenen kertaa, silittänyt ison kasan vaatteita, pessyt terassin, järjestellyt paikkoja. Myös keittiön olen siivonnut aina ennätysajassa kokkailujen jälkeen, hahah.

… jumpaillut terassillamme.

… leiponut sämpylöitä elämäni ensimmäistä kertaa. Tuli muuten hyviä kaura-vehnä sämpylöitä!

… tehnyt arroz con lechea eli espanjalaista ”riisivanukasta”.

…. rakennellut legoja taaperon kanssa. Hän sai meiltä syntymäpäivälahjaksi lisää legoja, aikaisemmat legot ovatkin omasta lapsuudestani, sekä osa veljeni vanhoja. Legot on kyllä sellaisia ikuisia leluja, että niihin viitsii satsatakkin!

… katsonut mieheni kanssa jo yhden sarjan Netflixista, sellainen espanjalainen sarja kun Élite. Myös muumeja ja muutama leffa on jo katsottu.

 

Mitä ajatuksia korona herättää minussa?

Niin minua, kuin montaa muutakin, huolettaa uhrien ja tartuntojen lisäksi myös taloustilanne. Yritykset joutuvat todella tiukoille, tulee irtisanomisia ja konkursseja. Mieheni on töissä isänsä autokorjaamossa. Nyt koronan takia ei korjaamoa voi pitää auki, joten luonnollisesti he eivät saa mitään tulojakaan. Mieheni kyllä varmasti tältä kuulta saa vielä palkan. Mutta, mitä jos karanteeni jatkuukin niin pitkälle ettei palkkaa pystytäkkään enää maksamaan? Tiukkoja aikoja on todellakin tiedossa, niin meillä kun monella muullakin.

Jos nyt pitää keksiä hyviä puolia tästä karanteenista, niin ainakin on aikaa kerrankin olla koko perheen kesken rennosti ilman, että kenelläkään olisi mitään menoja. On myös aikaa pitää kotia siistinä, vaikka tuo meidän pikkuneiti huolehtiikin siitä, että leluja saa kertätä tasaisin väli ajoin olohuoneen lattialta. Harmittaa, ettemme pääse ulkoilemaan. Olin juuri kerennyt innostumaan pyöräilystä ja motivaatiota siihen hommaan riittäisi. No, ei auta kun toivoa että tämä kaikki todellakin auttaisi tilanteeseen. Vielä ei ole tarvinnut ruokakaupassa käydä, mutta veikkaan sen olevan edessä huomenna. Ruokakauppaan päästetään kuulemma vain tietty määrä asiakkaita kerralla ja muiden täytyy odottaa ulkona pitäen vähintään metrin turvaväliä toisiin.

 

Tälläistä tänne. Vielä ei ainakaan ole pää alkanut hajota, mutta veikkaan, että vieläjossain vaiheessa alkaa seinät kaatuilemaan päälle! Sen verran oma päänuppi on kyllä reagoinut tähän kaikkeen, että pari yötä sitten puhuin ja sekoilin pitkästä aikaa unissani. Etsin peittojen ja tyynyjen alta, sekä lattialta, ”toista lasta”. Mieheni yritti selittää minulle, että tyttö nukkuu omassa sängyssään ja poika välissämme, mutta minä vain selitin espanjaksi että ”niin mutta se toinen lapsi, missä se on!”. Tänään löysin myös myslipaketin aivan eri paikasta kuin mihin se olisi kuulunut. Olin laittanut sen meidän kauhalaatikkoon, missä ei todellakaan säilytetä mitään ruokia. Tälläistä toki voi meikäläiselle sattua ihan ilman koronastressejäkin, mutta ehkä sillä on kuitenkin osansa asiaan.

Nyt suuntaan ruuanlaittoon, se olis jauhelihakastiketta ja spaghettia tänään ruuaksi! Tsemppiä ihan kaikille, olit sitten karanteenissa tai et! Pysytään kotona ja terveinä. <3

Ps. Meidän karanteenia pääsee seuraamaan myös Instagramissa, josta minut löytää nimimerkillä @karlakivimaki !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *