aurinkorannikko, elämä, Espanja, marbella, ulkomailla asuminen, ulkosuomalaisuus

Minun tarinani: Kuinka päädyin Espanjaan

Kyllästyttääkö muitakin jo koronajutut? Minua ainakin. Vaikka tykkään lukea tekstejä muiden karanteenielämästä, on välillä ihan jees lukea muitakin juttuja. Pari päivää sitten juttelin Instagramissa erään suomalaisen naisen kanssa, joka asuu Kataloniassa ja kyselimme toisiltamme kuinka olemme päätyneet nykyisiin asuinpaikkoihimme. Tälläiset tarinat kiinnostaa ainakin minua itseäni, joten ajattelin kirjoittaa oman tarinani siitä, miten päädyin asumaan tänne Marbellaan.

”Me ajateltiin muuttaa ensi vuonna jonnekkin päin Etelä-Eurooppaa, lähdetkö mukaan?”

Se taisi olla sunnuntai, kun äitini soitti minulle. Meillä taisi äitin kanssa olla jotain pientä känääkin meneillään, mutta erimielisyydet unohtuivat nopeasti kuullessani mitä asiaa hänellä oli. ”Me ajateltiin muuttaa ensi vuonna jonnekkin päin Etelä-Eurooppaa, lähdetkö mukaan?” hän sanoi. En miettinyt hetkeäkään vastatessani heti ”no tottakai!”. Eihän minulla ollut mitään, mikä minua Suomeen oli sitonut. Toisekseen, ulkomaille muutto oli ollut ikuinen haaveeni. ”Ajele tänne mökille, niin suunnitellaan lisää” kuulin äitini sanovan ja vain hetkeä myöhemmin oli silloisen autoni nokka suuntaamassa kohti mökkiämme, jossa vanhempani viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa.  Ja niinpä alkoi suunnittelu muutostamme.

Aluksi vaihtoehtoina olivat Espanja, Ranska ja Italia. Ensimmäisenä listalta tippui Ranska, kun ajattelimme että kieli voisi olla haastavaa oppia. Lyhyen googlettelun jälkeen myös Italia tippui listalta. Jäljelle jäi siis Espanja. Sitten alkoikin arvuuttelu, mihin päin Espanjaa haluaisimme muuttaa. Tässä vaiheessa Marbella ei ollut vielä vaihtoehdoissamme.

Koska olemme ehkä hieman hulluja ja kaikkeen pitää lähteä aina täysillä mukaan, oli tarkoituksena heti ostaa talo, sen sijaan että olisimme vuokranneet ja ensin kokeilleet Espanjassa asumista. Niimpä vanhempani lähtivät 2013 syksynä talojen katselu reissulle tänne Espanjaan. Ensin he kartoittivat Torreviejan, todeten hyvin nopeasti ettei se olisi meidän paikkamme. Sitten alkoi talojen kuumeinen etsintä Benalmádenasta. Benalmádenassa he kovasti ihastuivatkin yhteen taloon, mutta halusivat nähdä vielä muitakin kohteita. Tässä kohtaa heitä kierrättänyt kiinteistövälittäjä oli jo hieman oppinut tuntemaan heidän makuaa, joten uskalsi hän ehdottaa yhtä kohdetta Marbellan suunnilta. Vielä tuona samaisena päivänä auringonlaskun aikaan he pääsivät katsomaan tuota kyseista taloa. Muistan  sen hetken vieläkin kuin eilisen. Olin itse Suomessa, silloisessa kodissamme. Ystäväni Saara, veljeni ja minä makoilimme sohvalla, varmaankin Salattuja Elämia katsellen. Saara rapsutteli silloista koiraani, kääpiöpinseri Ranea. Sitten puhelimeni soi. Vastasin äidilleni puhelimeen ja hän alkoi heti selittämään minulle aivan innoissaan, kuinka he olivat nyt löytäneet unelmien talonsa. Talo vaatisi hieman remonttia, mutta se oli täydellinen heidän makuunsa.

Tuosta puhelusta meni reilut puolisen vuotta, kun kaupat talosta oli tehty. Kauppojen teon jälkeen hyvin nopeasti alkoi remontti. Syyskuussa 2014, vuosi päätöksestämme muuttaa, vihdoin muutimme tänne Espanjaan kahden henkilöauton voimin, mukanamme tärkein omaisuus ja 3 koiraamme. Vanhempieni talon remontti ei ollut tuolloin vielä täysin valmis, joten asuimme muutaman kuukauden vuokralla lähellä Esteponaa, Casares Costalla.

Paljon on muuttunut lähes 6 vuodessa

Ensi syksynä, syyskuun enimmäinen päivä, tulee Espanjassa asumista täyteen 6 vuotta. Toisaalta pitkä, mutta toisaalta lyhyt aika. Paljon on kuitenkin kerennyt tapahtua tuossa välissä. Olin tänne muuttaessani 20 vuotias ja asuin vanhempieni luona. Nyt täytän kesäkuussa 26, toki nuori olen vieläkin, mutta asun omassa rivitalonpätkässämme mieheni ja kahden lapsemme kanssa.

Kuudessa vuodessa olen kerennyt oppimaan espanjankielen, olen kokeillut kiinteistövälittäjän uraa (vain todetakseni ettei se ole minun juttuni), olen opiskellut vastaanottovirkailijaksi sekä työskennellyt paikallisessa hotellissa. Olen tutustunut moniin ihmisiin, saanut kavereita ja ystäviä. Kaksi vuotta täällä asuttuani löysin elämäni miehen. Sen jälkeen olemme ostaneet oman kodin ja saaneet kaksi lasta. Perhe on myös kasvanut eläimillä, mutta rakkaita lemmikejä on valitettavasti myös nukkunut pois. Tällä hetkellä meiltä täältä omasta kotoa ei löydy lemmikkejä, paitsi neljä kanarianlintua. Vanhempieni luota löytyy kuitenkin 3 koiraa ja 2 kissaa, joten tarpeen tullen saadaan kyllä eläimistä nauttia. Tai pikemminkin ”nauttia”, vai mitä äiti? 😉

Olen myös kerennyt näkemään paljon Espanjaa ja Andalucíaa, mutta paljon on vielä nähtävää. Olen kehittänyt syvän rakkaussuhteen lempikaupunkeihini Sevillaan ja Madridiin. Kaksi hyvin erilaista kaupunkia, mutta molemmissa on vain sitä jotakin, mikä saa sellaisen kummallisen onnen tunteen minussa aikaan. Sen sijaan Barcelona ei minua toivomallani tavalla sykähdyttänyt, mutta ehkä minun pitäisi antaa kaupungille toinen mahdollisuus vielä joku päivä. Myöskään Ibiza ei herättänyt minussa minkäänlaista sinne palaamisen halua. Tällä hetkellä haaveilen pääseväni tutustumaan Galiciaan ja Asturiakseen vielä joku päivä. Ja vaikka minne muualle vielä. Täällä kun riittää niin paljon nähtävää!

Kuten sanoin, paljon on muuttunut, niin hyvässä kuin pahassakin. Kuuteen vuoteen mahtuu myös ongelmiakin, mutta silti enemmän hyvää. Vaikka pari viimeistä vuotta on ollut hieman rankempia monellakin tapaa, ovat nämä täällä asutut vuodet olleet tähän asti elämäni parhaat, ja Espanjaan muutto elämäni paras päätös. Päivääkään en ole katunut, enkä ole koskaan harkinnut Suomeen paluuta. Täällä on kotini ja tänne tunnen kuuluvani. Onnekseni myös vanhempani ovat kokeneet samoin ja ovat myös asettuneet tänne.

Jottei tästä postauksesta tulisi kilometrin pituista, lopetan tämän nyt tähän. Kuvituksena joitakin alkuaikoijen kuvia, mitä satuin koneelta löytämään.

Ps. Olisi kiva kuulla myös muidenkin tarinoita siitä, kuinka on päätynyt nykyiseen asuinmaahan/asuinpaikkaan!

Instagram: @karlakivimaki

(6) Kommentit

  1. Olipa ihana ja mielenkiintoinen kirjoitus, ja blogi! Tää kuulostaa ihan just multa, oon myös spontaanisti sanonut vaan "joo" tosi monille suurillekin jutuille, kuten esimerkiksi juuri tuo ulkomaille muuttaminen 😀

    Tässä on suora linkki mun tarinaani: https://www.rantapallo.fi/thiswayto/2020/03/16/ulkomailla-tyoskenteleminen-oma-matkani-suomesta-sveitsiin/

  2. Kiitos paljon kommentistasi Jenna! 🙂 Kävinkin lukaisemassa postauksesi, kiva ja mielenkiintoinen tarina myös sinulla!

  3. Löysin blogisi vasta. Mielenkiintoinen näin espanja-fanille 🙂 Tykkään!

  4. Oi, kiitos paljon kommentistasi! Kiva kuulla, että olet löytänyt tänne blogiini. 🙂

  5. Hienoa tuolla tavalla vain muuttaa uuteen maahan ja ostaa talo! Nyt ulkonaliikkumiskiellon aikaan minulla on varmaan aikaa lukea koko blogisi läpi 🙂 Ulkosuomalaisten blogien löytäminen on ollut parasta viime aikoina, koska Suomessa asuvien matkailublogit eivät ole enää se mikä kiinnostaa.

  6. Kiitos kommentista! 🙂 löysin kanssa blogisi vähän aikaa sitten, on kiva lueskella muiden täällä suunnalla asuvien elämästä! Teillä vielä ihanat maisemat siellä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *