äitiys, Operaatio raskauskilojen karistus, raskaus

Operaatio raskauskilojen karistus: lähtötilanne

Raskauskilot, tai ihan vaan ”liikakilot”. Olisi tyhmä syyttää kiloistani raskautta, sillä vaikka ne sinä aikana ovatkin kertyneet, syypää olen ihan minä itse. Ja kuka määrittää, mitkä on ne liikakilot? Jokainen ihan itse. Jollakin voi olla kiloja paljon enemmän kuin minulla, eikä koe niitä millään tavalla liikakiloiksi ja se on ihan okei. Se, että toinen haluaa tai ei halua päästä kiloistaan eroon, ei pitäisi olla kenellekkään ongelma. Haluan myös heti alkuun sanoa, että olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että naisen kropalla kestää palautua synnytyksesstä eikä tässä todellakaan odoteta minkään ihmeiden tapahtuvan. Kuitenkin, jos en itse pistäisi yhtäkään tikkua ristiin, voisi tilanne olla lähes sama vuoden kuluttua. Liikkumalla ja syömällä hyvin, sekä sen myötä toivottavasti pikkuhiljaa laihtumalla, tiedän itsestäni tulevan paremmin voiva ja itsevarmempi ihminen ja äiti.

Äidiksi tulon jälkeen olen ollut huomattavasti armollisempi kropalleni kun ennen, mikä on todella positiivista. En kuitenkaan tunne oloani omaksi itsekseni tällä hetkellä ja peilikuva on vieras. Käsivarteni ovat tuplaantuneet, eikä suinkaan hauiksen kasvusta. Pikemminkin, ne aikasemmat lihakset ovat poissa ja tilalle on tullut kaksin kerroin löllöä. Vatsan seudulle on jumahtanut sellainen pelastusrengas, joka ei lähdekkään niin vain itsestään imetyksen avulla, vaan sen pois saamisen eteen on tehtävä töitä. Synnytyksestä on nyt reilu 3kk aikaa, mikä toki on vielä lyhyt aika. Tässä kohtaa esikoisestani olin kuitenkin paljon lähempänä omia mittojani, kun nyt. Paino tippui tasaista tahtia, toisin kuin nyt. Vielä raskaana ollessani täällä blogissakin sanoin, että kyllä ne kilot varmaan taas lähtevät pikkuhiljaa itsestään imetyksen avulla, niinkuin esikoisesta aikanaan. No ei muuten todellakaan ole alkanut lähtemään! Ja tottakai sanomattakin selvää, että vaikka ajattelin imetyksen auttavan kilojen lähtemiseen, ei tarkoitus ole ollut vain mättää makeita nassuun ja odotella että kilot karisee. Olen pitänyt sellaista linjaa, että vain viikonloppuisin herkutellaan – kunnes tapahtui korona ja karanteeni, ja mopo lähti käsistä. Nyt kuitenkin on aika saada taas mopo hallintaan ja päätin aloittaa ihan tositarkoituksella karistelemaan näitä kilojani!

Syön perusterveellisesti, sekä olen aikoinaan laihduttanut 17 kiloa, joten tiedän kyllä mitä minun tulee syödä laihtuakseni ja pysyäkseni kunnossa. Suurin ongelma on herkut ja se, että tykkään kokkailla ja syödä liikaa ihan normiruokaakin. Perus ruokamme eivät myöskään ole mistään kevyimmästä päästä, oliiviäljyä kuluu paljon ja risottoon menee aina satakiloa sitä juustoa. Myöskään ruoka-annokseni eivät todellakaan ole mistään pienimmästä päästä, vaan yleensä kaksinkertaisia verrattuna mieheni annokseen. Olen myös vähän sellainen, että kun otan yhden karkin tai kakunpalan, en voi lopettaa. En voi syödä edes kohtuudella, vaan aina on herkuteltava niin kauan kunnes on huono-olo ja morkkis. Ajattelinkin, että nyt aluksi jätän ihan kokonaan herkuttelut pois jotta pääsisin kunnolla alkuun, eikä operaatio kaatuisi heti seuraavaan viikonloppuun. Ei minusta tule koskaan tulemaan mitään pelkkää kanaa ja riisiä -linjaa noudattavaa, koska kuten olen tehnyt selväksi, rakastan kokkailua ja ruokaa ja siinä ruuassa pitää olla makua. Käymme myös espanjalaisen kulttuurin mukaisesti jonkun verran ulkona syömässä tai tapastelemassa, enkä todellakaan aio niinä kertoina alkaa niuhottamaan ja miettimään syömisiäni. Mutta jos nyt kuukauden vetäisin tiukempaa linjaa, toki maltillisesti imetystä miettien. Nyt kun pakkokaranteeniakin on vielä ainakin vajaat kolme viikkoa edessä, ei ulkona syömisetkään koituisi ongelmaksi.

Liikunta tukee laihdustusta, sekä mielen hyvinvointia, ja minähän rakastan lenkkeilyä ja jumppailua. Toki ongelmana lenkkeilyn suhteen tällä hetkellä on se, etten voi poistua kotoa. Jumppailut onneksi onnistuu ja sitä onkin tullut harrastettua tässä karanteenin aikana. Kilojen karistuksen lisäksi haluankin pikkuhiljaa saada takaisin myös lihaksia, jotka ovat kadonneet täysin näiden kahden raskauden aikana. Vaikka ensimmäisen raskauden jälkeen kilot karisivat aika nopeasti ja helposti, oli lopputullos ”laihaläski” eli hoikka ulkoapäin, muttä ilman vaatteita melkoista löllöä. Lihasta pitäisi saada taas takaisin siis. Haluan tuntea itseni taas vahvaksi ja energiseksi ja tuntea sen voittajafiiliksen, mikä tulee onnistuneen jumpan tai hyvän lenkin jälkeen. Siis ei mikään lihaskimppu tai fitness malli, vaan haluan takaisin sellaisen normaalin, hyvän lihaskunnon.

Raskauden aikana kiloja kertyi 22kg, joista ensimmäisen kahden viikon aikana tippui hurjat 15 kiloa. Aika paljon oli siis nesteturvotustakin. Tuon jälkeen paino ei ole sitten liikahtanut oikein mihinkään suuntaan. Tällä hetkellä painan about 65kg ja normaali painoni, niin ennen ensimmäistä kuin ennen tätä toista raskauttakin, on aina ollut sellainen 56-58 kg.

Postauksen kuvat on otettu tänään ja jos (ja toivottavasti) jotakin alkaa tapahtua, laitan kuukauden päästä uudet kuvat näiden rinnalle. Ja joo, tiedän ettei näistä kuvista näy niin realistisesti tilanne, kun mitä esimerkiksi näkisi jos koko maha olisi esillä. Mutta voin paljastaa: sellaista pullataikinan tapaista sieltä legginsien alta vaan löytyy. 😉

Ps. Mieheni kysyi, mitä otsikossa lukee. Sanoin hänelle, että ”operaatio raskauskilot pois” ja hän vastasi: ”älä nyt sellaista laita, vaan operaatio kakkukilot pois” 😀 Hän jos kuka tietää varsin hyvin, että ne kilot on kertynyt kyllä ihan aidosti sillä syömisellä, eikä niinkään raskauden vuoksi, vaikka raskauden aikana tulivatkin.

(9) Kommentit

  1. Anna says:

    Hei Karla, hienot uudet sivut! Tulin tsemppaamaan sua kakku- tai raskauskilojen karsimiseen. Ihan sama mistä tulivat, toivotetaan ne pois 😉 Mulla oli eilen kanssa morkkista asian suhteen. Vuoden alussa pidin kk sokeriton dietin ja pätkäpaastosin. Se tepsi kivasti. Sitten tuli lomaa, synttäriä ja karanteeni. Hitsit! Ei ole ollut aikaa tehdä mitään muuta ku herkkuja ja ruokaa. Hitsit! Oli eilen sitten niin turvonnu olo ku olla ja voi 🙁 mulla niin sama, että annoskoot liian isoja – mulla on nälkä koko ajan! Ja vaikka kokkailen herkkuja banaaneista, kookossokerista jne niin ne on sellaisia hiilaripommeja että. Ja sit ne vaan maistuu niin hyvälle, että yks pala, kaks, kolme ja huomenna tehdään uutta kakkua jo. No huh. Et ole yksin! Hienoa että liikut kotona. Mä palauduin ekasta raskaudesta heti, tais mennä viikko niin kävi vanhat vaatteet. Tokasta ei sit todellakaan palauduttu niin nopeasti, ehkä noin vuoden päästä tunsin olevani taas itseni. Ja mikäs se sieltä vuoden päästä selvisikään – no kolmas raskaus tietty. Tiedän että vie oman aikansa palautuminen, mutta joskus tämä löllötila saa morkkiksen aikaiseksi. Olet rohkea kun pistät projektin julkiseksi. 🙂 toivottavasti karanteenista päästyämme kuoriudumme itsevarmempina ja iloisempina ulos! 😀

    1. Kiitos Anna ihanasta kommentista ja tsempeistä! <3 Ja kiva kuulla että uudet sivut näyttää kivoilta, kyllä mulla kestikin näiden kanssa. Kuulostaa hyvälle tuo sokeriton, mulla nyt 4 päivää vasta takana, mutta mulle tämä on jo ihan huippu suoritus. 😀 Ei kyllä edes tee mieli herkkuja! Olen nyt päättänyt, että ihan oikeasti tämä dieetti pitää. Mutta hei, vaikka ne onkin hiilaripommeja, niin vähän luonnolisempaa kuitenkin!

  2. Voi samassa veneessä ollaan!
    Minäkin olin ymmärtänyt, että kilot lähtevät kuin itsekseen, mutta lienekö iästä (37) kiinni, mutta sellaista ei ole tapahtunut. Noin viidestätoista raskauskilosta lähti parissa viikossa puolet, sitten puolen vuoden päästä taas kolme, mutta nyt olen edelleen kolmisen kiloa lähtöpainosta. Kakkuja en syö ja muutenkin elän liikkuvaisesti ja terveellisesti, mutta joku muutoshan tähän nyt vaaditaan, että loputkin lähtee koska juuri tuo, ettei keho tunnu omalta. Toisaalta olen ajatellut, että pitäisi vaan liikkua ja hakea lihaskuntoa ja omaa entistä kroppaa ja ehkä ne kilot seuraavat perässä. Tsemppiä! Karanteeni ei tosiaan helpota tilannetta.

    1. Kiitos kommentistasi! Minä olen nyt liikkunut huomattavasti enemmän, kuin mitä esikoisen synnytyksen jälkeen, mutta silti ne kilot ovat jääneet nyt vyötärölle, toisin kuin esikoisesta. Olen nyt onnistunut tämäm viikon olemaan hyvällä ruokavaliolla ja huomaan jo nyt huomattavan eron olemuksessa ja fiiliksessä! Toivon, että muutoksesta tulikin osittainp ysyvä, eli ainakin herkuttelut jäisi paljon vähempään.

  3. Tsemppiä painonpudotukseen! Mulla on sama projekti meneillään, tosin vauva täyttää jo ens kuussa 1v 😀 mulle kertyi raskauden aikana n. 20kg joista on tallella vielä melkein kaikki. Raskausaika meni herkutellen ja ilman liikuntaa, eli mullakin kiloja on tullut muustakin kuin raskaudesta.. Nyt on viimein motivaatio kohdallaan lähteä pikkuhiljaa karistamaan kiloja 🙂

    1. Kiitos paljon tsempeistä! <3 Kuulostaa niin tutulle, täällä sama juttu.. Tsemppiä hurjasti sinnekkin, kyllä me onnistutaan hei!! 🙂

  4. Ihanaa, nyt aion ottaa niskasta kiinni ja seurata projektiasi, omat raskauskilot ovat neljän vuoden takaa ja nyt pitäisi aloittaa tiukka sokeriton kuuri..ja vähentää hiilareitakin. Onneksi alkoi arki ja kaikki makeat syöty pääsiäisen aikana. Tsemppiä sinne & pysytään lujina!

    1. Moikka Heli! Kiitos kommentistasi. 🙂 Joo, ajattelin alkaa projektiin nyt, ennekuin itselläkin vierähtää pitkä tovi tässä. Ihme ja kumma, olen nyt onnistunut olemaan jo 8 päivää ilman herkutteluja, mikä on minulle jo aivan mieletön saavutus! 😀 Kiitos paljon tsempeistä ja sinne kanssa!

  5. […] tulikin vielä mieleen raskauskilojen karistus -operaationi, mikä sujui erittäin hyvin ne ensimmäiset 10 päivää, kunnes siirryimme tänne […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *