arki, elämä, Espanja, kulttuuri, Perhe, ulkosuomalaisuus

Kuinka kaksi eri kulttuuria kohtaavat suomalais-espanjalaisen perheen arjessa

Toivepostaus: Kulttuurierot perheessämme ja niiden tuomat haasteet

Olen saanut monta kertaa pyynnön kirjoittaa siitä, miten kahden eri kulttuurin erot näkyvät meidän arjessa ja elämässä. Tämän luulisi olevan helppo aihe, mutta itselleni tämä on tuntunut vaikealta. En varsinaisesti huomaa, että kulttuurierot aiheuttaisivat haasteita meidän arjessa, vaan kyllä ne haasteet syntyvät yleensä ihan kulttuurista riippumattomista syistä. Meille on kehkeytynyt vähän sellainen meidän oma yhteinen kulttuuri, molempien kulttuurien sekoitus. Mutta tottakai niitä eroavaisuuksiakin löytyy.

Kysyin asiasta mieheltäni ja hänen mielestään suurimmalta osin meidän kulttuurilliset erimielisyydet liittyy lapsiin, mikä kyllä varmaankin pitää paikkaansa. Espanjassa ja Suomessa on aika erilaiset lastenkasvatusmetodit. En nyt rupea raatimaan sen kummemmin missä kasvatetaan parempia lapsia, sillä eiköhän niin Suomen kuin Espanjankin lapsista ihan kelpokansalaisia ole aina kasvanut. Tosiasia on kuitenkin se, että minä olen tottunut Suomen käytäntöihin ja Borja taas Espanjan. On monia asioita, jotka näen, että Suomessa hoidetaan paremmin. Olen joutunut monet kerrat selittämään, miksi yksivuotiaan ei olisi hyvä syödä paketillista kinkkua välipalaksi ja miksi pikkuvauvat ei tarvitse perfuumia. Olen joutunut perustelemaan, että viileämmälläkin ilmalla on ihan okei ulkoilla jos laittaa vaatetta tarpeeksi päälle. Tottakai sitten taas vuorostaan olen omaksunut joitakin espanjalaisia tapoja lapsiin liittyen. Meillä on lapset mukana myöhäänkin illalla ravintolassa ja meillä saa juoda olutta tai viiniä (toki kohtuuden rajoissa) lasten läsnäollessa. Nämä asiat ovat täällä Espanjassa ihan normaaleja, mutta Suomessa monesti hieman tabuja.

Toinen eripuraa aiheuttava asia, mikä itselläni tulee mieleen, on erilaiset uskomukset asioista kuten jotkin ruoka-aineet, lääkkeet jne. Täällä Espanjassa on paljon todella vanhanaikaista ajattelua, eikä asioista oteta selvää. Internettiä pidetään pahana, varsinkin vanhempien ihmisten mielestä. Viikottain meillä on mieheni kanssa keskustelua jostakin asiasta, mistä miehelläni on vahvat uskomukset ja minä taas olen toista mieltä ja kaivan hänelle internetistä faktoja tiskiin. Esimerkiksi vaikkapa granaattiomenasta, kun täällä uskotaan että se ummettaa, vaikka netistäkin löytyy selvällä espanjankielellä että sillä on juuri päinvastainen vaikutus. Näytettyäni miehelle useamman eri artikkelin aiheesta hän kyllä uskoi minua. Täällä ollaan myös tarkkoja tiettyjen ruoka-aineiden yhdistelmistä, eikä esimerkiksi appelsiiniemehua ja maitoa/jogurttia sopisi olla samalla aterialla, koska siitä voi tulla paha olo. On tuo ehkä ihan järkeenkäypääkin kai. Tämänkaltaisia ruokayhdistelmä juttuja on monia. Mieheni saattaa pitää minua hulluna kun yhdistelen tiettyjä ruoka-aineita ja saattaa varoitella minua, että voi tulla huono-olo, kun omasta mielestäni se voi olla jokin aivan normaali yhdistelmä. Jos mieheni syö vaikka suolakurkkua, leipää ja jogurttia samalla aterialla, on se hänen mielestään jo liikaa sekoitusta. Hän yleensä valitteleekin, että nyt varmaan tulee maha kipeäksi, kun minä taas pyörittelen silmiäni.

Täällä annetaan todella helposti todella vahvojakin lääkkeitä ja olemme tästä aiheesta kiistelleet, sillä minäs olen aika lääkevastainen (tottakai käytän lääkkeitä tarpeen mukaan, mutten popsi niitä liian hennoin perustein ja otan selvää niistä), sekä hyvin tietoinen monien lääkkeiden haittavaikutuksista. Täällä määrätään myös sellaisia lääkkeitä, mitkä Suomessa ovat kiellettyjä. Sairaalassa saakin olla aina varuillaan, sillä jos menet kuumeen vuoksi sairaalaan, alennetaan kuume yleensä heti suonensisäisesti ja voit saada hyvinkin vahvoja lääkkeitä ns. ”turhaan”. Nykyään mieheni on myös hieman skeptisempi lääkkeiden kanssa, eikä popsi niitä niin vain. Anoppini kanssa näistä meillä on kuitenkin vielä todella erilaiset näkemykset, mutta onneksi nykyään myös hän ymmärtää (tai ainakin yrittää ymmärtää) meidän näkemyksen asian kanssa.

Kulttuurierot korostuvat puolison perheen kanssa

Kulttuurierot mieheni perheen kanssa tuli esiin todella hyvin ensimmäisen raskauteni aikana. Minulla ei missään vaiheessa ollut erimielisyyksiä mieheni kanssa, mutta hänen perheensä, tarkemminkin anoppini ja mieheni tädin kanssa kyllä. Espanjassa kun on tapana, että tyyliin koko suku on synnytyksessä mukana. Minä taas en missään nimessä halunnut synnytyksiini muuta kuin mieheni ja olin tässä aivan ehdoton, eikä mieheni missään vaiheessa vaatinutkaan ketään muuta sinne mukaan. Hänelle oli ihan okei, että synnytykseen mennään vain me kaksi. Ymmärrän kyllä, että täällä se on normaali tapa, mutta siellä synnyttämässä olen minä eikä kukaan muu, joten mielestäni minulla on myös aivan täysi oikeus päättää kenet sinne haluan mukaani ja muiden tulisi tässä tapauksessa kunnioittaa myös minun kulttuuriani. Oli myös muutama muu asia, mistä minulla ja anopillani oli hieman erilaiset käsitykset vauvaa kohtaan. Nyt toisen lapsen kohdalla ei onneksi tarvitse ihmetellä niin paljoa näitä kulttuurieroja, kun nämä asiat tuli selvitettyä joo silloin esikoisen raskaus- ja vauva aikaan.

Toisaalta, on miehenikin ihmetellyt suomalaisia juttuja. Yhtenä esimerkkinä: täällä aivan pikkunuhastakin mennään heti lääkäriin, eikä sinne mennä yksin, vaan yleensä joku läheinen on mukana. Jos minulla on sitten ollut vaikka verikokeet, tai lasten neuvola, on mieheni monet kerrat sanonut minulle, että tuleehan sitten äitini mukaani lääkäriin? Vastattuani että ei, pärjään kyllä ihan yksin, olen saanut kummasteluja. Miksi nyt jonkun täytyisi tulla mukaani verikokeisiin, herätä vartavasten todella aikasin vaan tullakseni mukaani? Kyllä minä, aikuinen ihminen, pärjään ihan yksinkin, olen selitellyt miehelleni. Ylipäätään me suomalaiset taidamme olla hieman itsenäisempiä ja tämä kummastuttaa taas läheisiäni täällä. ”Espanjamummuni” oli aivan kauhuissaan, kun sai tietää että ajoin autoa vielä viimeisillä raskausviikoillani ja sain häneltä kunnon jäkätyksen, kuinka en saisi ajaa yksin autolla enään.

Sain myös kysymyksen meidän perheemme kulttuurieroista, mutta en oikeen osaa sitä erikseen raatia. Mieheni perhe on espanjalainen, minun suomalainen eli onhan ne toki erilaiset, mutta perheissämme on myös paljon samaa. Lisäksi, kun vanhempanikin asuvat täällä Espanjassa, ovat hekin otaksuneet joitakin espanjalaisia tapoja.

Espanjalaiset ruokatavat ja erimielisyyksiä siivoustavoista

Syömme espanjalaiseen kellonaikaan luonaan ja illallisen. Oikeastaan, ei meillä ole paljon muita vaihtoehtojakaan, sillä mieheni tulee siestan aikaa kotiin syömään ja ruoka on oltava silloin valmista. Mieheni pääsee vasta klo 20 töistä, joten illallinen venyy väkisinkin myöhälle. Syömme pääosin espanjalaista ruokaa, sillä minäkin rakastan paikallista ruokaa. Suomalaista ruokaa sen sijaan meillä on aika harvoin, sillä mieheni ei erityisemmin siitä pidä, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Silloin tällöin kokkailen jotain suomiherkkuja ihan vain itselleni ja taaperolle.

Erimielisyyksiä kodinhoidossa aiheuttaa jotkut siivoustavat. Espanjalaisissa kodeissa on tapana jättää kaikki lautaset vain tiskialteeseen sotkuineen päivineen. Minua tämä tapa suorastaan raivostuttaa, enkä voi sietää sitä, jos löydän tiskialtaasta roskia ja ruokajätteitä täynnä olevia lautasia. Tästä on käyty monet kiivaat keskustelut, eikä tätä meillä onneksi (enään) tapahdu usein. Täällä on myös totuttu siivoamaan kaikki sotkut lattialta mopilla, siinä missä minä taas näen fiksummaksi siivota koiran pissat ja kaatuneet maidot erikseen rätillä.

Suomalaisuuden ja espanjalaisuuden sekoitus näkyy arkisissa kodinhoitoon liittyvissä asioissa myös seuraavasti: meiltä löytyy tiskiharja, toisinkuin espanjalaisita kodeista löyty yleensä tiskisieni. Meillä ei käytetä kenkiä kotona. Meillä käytetään suomalaisittain pussilakanoita, eikä pelkkää lakanaa jonka päällä peitto. Meillä silitetään kaikki vaatteet, niinkuin yleensä espanjalaisissa kodeissa tehdään. Meillä mölisee TV liian usein turhaan päällä, niinkuin monissa espanjalaisissa kodeissa.

Suomalaisia tapoja mitä mieheni on ottanut käyttöön

Mieheni on ottanut joitakin suomalaisia tapoja/asioita pysyvästi käyttöönsä. Häneltä löytyy kotona aina villasukat jalasta! Hän onkin julistanut villasukat parhaaksi asiaksi Suomessa. Hän on myös melkoinen muumifani ja keräilee nykyään muumimukeja. Kesäisin Suomen reissun yksi kohokohdista on ostosreissu Tuuriin, josta sitten aina ostamme muutaman uuden muumimukin. Hän on myös oppinut laittamaan leivän päälle kurkkua, mikä on espanjalaisten mielestä todella outo tapa muuten. Aina välillä mieheni tulee myös kanssani saunaan, mutta hänen mielestään mökkisaunaa ei voita mikään. Mieheni tykkää myös suomalaisista karkeista ja suklaasta, mutta yksi asia on ylitse muiden, nimittän mamanuudelit! Mamanuudelit ei varsinaisesti ole suomalainen tuote, mutta sitä saa Suomesta. Mieheni hamstraakin Suomen matkoiltamme aina isot kasat mamanuudeleita kotiin tuotavaksi, sillä täällä Espanjassa ei valitettavasti löydy mistään mamanuudeleita (paitsi Fuengirolan suomikaupoista kalliiseen hintaan).

Ihan vain tavallinen parisuhde pienellä lisämausteella

Kun tutustuin mieheeni, espanjalainen kulttuuri oli minulle jo ennestään tuttu ja olinkin omaksunut useita espanjalaisen kulttuurin tapoja jo itselleni. En siis ole kokenut mitään kulttuurishokkia parisuhteemme aikana. Olen lukenut juttuja suomalais-espanjalais pareista ja jollekkin on kuulemma tullut shokkina espanjalaisten kovaäänisyys, mutta rehellisesti sanottuna olen itse melko kovaääninen, joten ei minua muiden kovaäänisyys kovin helpolla hetkauta. Olin myös jo tottunut espanjalaisiin ruokiin ja ruokarytmiin, joten sekään ei tullut uutena juttuna.

Ajattelin joskus aikana ennen tänne Espanjaan muuttoa, että olisikohan se outoa olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa et jaa yhteistä äidinkieltä ja kulttuuria. Nyt kun itse olen sellaisessa suhteessa, en näe tässä mitään outoa. Ihan samanlainen pari me ollaan siinä missä muutkin espanjalaiset tai suomalaiset parit. Pientä lisämaustetta tulee joistakin kulttuurieroista, mutta nekin on ajan mittaan sulautuneet yhteen. Toki tähän vaikuttaa moni asia, eikä onneksi Espanjalla ja Suomella ole mitään todella suuria uskonnollisia eroja mitkä voisivat aiheuttaa vaikeuksia, niinkuin ehkä joissakin muissa kulttuureissa.

Ollaanhan me toki käyty lävitse monia erimielisyyksiä, kuten esimerkiksi se lääkärissä käynti. Kun esikoisemme oli pieni, olisi mieheni mielestä jokaisesta pikkujutusta pitänyt mennä lääkäriin, niinkuin täällä yleensä on tapana. Olen kuitenkin selittänyt ja yleensä myös ihan lukenut hänelle netistä faktoja, koska täytyy mennä lääkäriin ja koska ei. Nykyään mieheni ei kyseenalaista minua, kun sanon, ettei lääkäriin menolle ole tarvetta jos lapsella on pikkunuha.

Huhhuh, tulipas melkoinen kilometripostaus! En tiedä, vastasiko tämä postaus tätä toivoneiden odotuksia. Niinkun jo alussa mainitsinkin, oli yllättävän vaikeaa keksia, mitkä kulttuurierot toisivat haasteita varsinkaan siinä ihan jokapäiväisessä elämässämme. Miehenikin sanoi, että kyllä me olemme aika hyvin jo oppineet toistemme tavoille (tai hän siis kuulemma minun tavoilleni, heheh).

Kuulisin muuten oikein mielelläni muiden kokemuksia perheen kulttuurieroista kommenttiboksin puolella!

Instagram @karlakivimaki

(11) Kommentit

  1. Tämä oli todella mielenkiintoinen postaus! Kahden kulttuurin yhteen sulattaminen tuo aina mukanaan omat haasteet, mutta te näytätte pärjäävän hyvin. Oon myös ulkomailla seikkaillessani huomannut suomalaisten olevan yleisesti paljon itsenäisempiä kuin monet muut. Esimerkiksi meksikolaiset ystäväni hämmästyivät todella paljon siitä, että Suomessa lapset kulkevat yksin koulumatkansa ja ovat yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Itse oon tietenkin pitänyt tätä ihan normaalina, koska kyllä seitsemänvuotias osaa varmasti jo reitin koulusta kotiin. Toisaalta Meksikossa tää taitaa olla enemminkin turvallisuuskysymys… Mutta hämmästystä aiheutti myös suomalaisten tapa muuttaa omilleen noin 18-vuotiaana, vaikka jäisi samaan kaupunkiin vanhempiensa kanssa.
    Ps. Espanjalaisen kämppiksen kanssa Saksassa asuneena vihasin niitä lattialta löytyviä kuraisia kengänjälkiä! Villasukat lämmittääkin paljon paremmin kuin kengät 😁

    1. Joo, täällä ei myöskään kuljeta yksin kouluun ja alle 12-vuotiaat ei saa edea kulkue yksin muutenkaan ulkona. Mun mies on kanssa ihmetellyt joskus tätä, tai oikeastaan harmitellut että voi kumpa täällä Espanjassakin olisi yhtä turvallista antaa lasten liikkua vapaasti.

      Ja uskon että espanjalainen kämppis on ottanut hermoille! 😁 Kämppäkaverille kun ei ehkä muutenkaan kehtaa valittaa ja jäkättää samaan malliin kun omalle puolisolle. 😅

  2. Maaret says:

    Olipas hauska lukea tätä! Ja mielenkiintoista, olisin voinut jatkaa lukemista vaikka vielä samanmittaisen tekstin verran 🙂 Ex-vaimoni on espanjalainen kuten hänen koko perheensä, ja tietenkin perheissä on paljon eroja, mutta ainakin tässä perheessä ja seurassa tunsin aina että jouduin todenteolla puolustelemaan omaa kulttuuriani ja omia mielipiteitäni, etten tullut kokonaan espanjalaisen kulttuurin jyräämäksi. Koen että täällä on uskomukset ja tavat ihan pirun tiukassa, ja ne eivät kestä arvostelua. Tietenkin maassa maan tavalla, mutta kun kuitenkin toinen pariskunnasta on ihan toisesta kulttuurista, niin olisin olettanut, että sitä olisi kunnioitettu vähän enemmän. Kivat jutut otettiin tietenkin avosylin vastaan, kuten villasukat meilläkin, ja kanelipullat, mutta mikä tahansa juttu mikä taas ei saanut niin suurta suosiota johti silmien pyörittelyyn ja suorastaan täysin huomiotta jättämiseen, ”tuon hankalan tyypin vaatimuksina”, ”miksi sun pitää aina olla tuollainen”. Toivottavasti et ole itse joutunut kokemaan vastaavaa! Kaikkein ikävintä on se, että pidetään hankalana tyyppinä, jos on jokin eriävä mielipide josta kerrankin pitää kiinni esimerkiksi juurikin siitä, että mitä itseä hyvin henkilökohtaisesti koskettavissa asioissa haluaisi tehdä. Ps. Railakasta vappuaattoa! 🙂

    1. Moikka ja kiitos kommentistasi! 😘 En ole onneksi ihan hirveästi joutunut kokemaan mitään silmien pyöritystä kulttuurini vuoksi ja minut on otettu avosylin vastaan miehenikin perheessä, onneksi! Vaikka varmaan on ainakin anoppi ja miehen täti selkäni takana kummastellut juttujani… Mutta, olen kyllä saanut kuulla olevani outo anoppini mielestä ja tämä kommentti on tullut juurikin kulttuurillisten juttujen äärellä… No, minun mielestäni hän on vähän outo, joten ollaan sitten molemmat toistemme mielestä outoja. 😁 Appiukkoni on todella kiinnostunut aina kyselemään kaikkea Suomesta ja mieheni aina heille hehkuttaa Suomea.

      Kiitos vapuntoivotuksista ja samoin sinne! 😊

      1. Maaret says:

        Ompa hyvä, että sielläpäin ollaan oltu mukavampia ja avoimempia kulttuurin suhteen. 🙂 Ja heh, hauskaa että sitten tasoissa olette ainakin, kun molemmat on toistensa mielestä vähän outoja 😀 Ehkä mun kohdalla olikin kyseessä perhekohtainen jääräpäisyys kulttuuriasioissa.

        Kiitos! 🙂

  3. Marian says:

    Asumme mieheni kotimaassa Slovakiassa ja tekstistäsi poimin monia bingoja! Mutta yksi alkoi jopa naurattaa, nimittäin tuo ruokalajien yhdistely tai pikemminkin niiden välttely. Ihan samaa harrastetaan täällä!! Ja perustelut ovat aina mitä kummallisempia.. Monen vuoden jälkeenkään en vaan saata ymmärtää. Lisäksi vaivoja parannellaan milloin milläkin yrttiteellä, jotka taikovat pois ripulin, silottavat suonikohjut ja tehostavat pernan toimintaa… 😀
    Isojenkin kultturierojen joukosta osaan nimetä silti yhden, joka suhteessamme hiertää ja aiheuttaa ongelmia arjessa melkeinpä jatkuvasti. Paikallisten ihmisten lähes täysi kyvyttömyys suunnitella/ennakoida yhtään mitään! Eletään niiiiiin hetkessä ja tehdään asioita hankalasti sekä turhaan, ihan vaan koska ei viitsitä miettiä mitään etukäteen. Raivostuttavaa.

    1. Kuulostaa niiiin tutulle! Olenkib aikaisemminkin kirjoittanut, että täällä ollaan todella taikauskoisia ja kans milloin mikäkin parantaa vaikka ja mitä 😀 myös tuo suunnittelemattomuus kuulostaa tutulle! Tosin oma mieheni on paljon suunnittelevampi ja järjestelmällisempi kuin minä, olenkin monesti naureskellut että meistä kahdesta minä olen enemmän espanjalainen kun mieheni 😀

  4. Heidi says:

    Mahtava postaus ja naurahdin useamman kerran ääneen! 😄 Hyvää vappua!

    1. Kiitos paljon!! Ja samoin sinne hyvää vappua! 😁

  5. Itselläni on luvattoman pitkä tauko kirjoittamisessa, ei vain ole ollut energiaa, lukiessani toisten juttuja tulee aina mieleen, pitäisi.

    Olen paluumuuttaja myös Espanjasta, jonne muuton Turkista. Kaikki löhti Italiasta ja ennen Suomea Barcelonasta Afrikkaan. Aika monta kulttuuria olen nähnyt ja kokenut, mutta s eipä minuakaan suomalaiseksi uskoisi, myöskään monen luonteenpiirteeni vuoksi.

    Kulttuurishokkeja olen kokenut vain Suomessa, jossa ne on selvemmät afrikkalaisen mieheni kanssa, kuin hänen kotimaassaan. Täällä jotenkin enemmän korostuu oma vahvuuteni ja onhan se selvä, koska juurikin minä tiedän miten Suomessa toimitaan eri asioissa. Hänellä vielä hiukan oppimista ja hänhän taas tiesi maansa asiat kun olimme siellä.

    Mutta kyllä ne miehet myös tietyllä tapaa on samanlaisia joka maassa, kuten naisetkin. Miehet Marsista, naiset Venuksesta.

    Jospa joskus kirjoittaisin taas omaankin blogiini. Miljoona tarinaa on kertomatta.

    Turvallista kevättä ☀️

    1. Hei Eija! ☀️ Kiitos kommentistask! Tuo on kyllä totta, että oli kulttuuri mikä hyvänsä niin miehet on miehiä ja naiset naisia. Ymmärrän hyvin tupn, että kulttuurierot voivat tulla Suomessa vahvemmin esiin!

      Turvallista kevättä sinne myös! 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *