äitiys, arki, elämä, lapset, Perhe

Lue tämä postaus jos kaipaat piristystä – Se kerta kun jäin parvekkeelle jumiin ja muita kommelluksia

Lapsiperhe arjessa kommelluksia ja hauskoja tilanteita riittää. Tai no, sattuuhan niitä kommelluksia ihan ilman lapsiakin, ainakin minulle. Yleensä ne tilanteet jaksaa ottaa huumorilla vastaan, joskus taas ne ottaa vähän raskaammin. Eilen oli sellainen päivä, että tuntui koko ajan sattuvan jotakin surkuhupaisaa. Ajattelinkin koota postausken muutamasta kommelluksesta mitä on sattunut, niin eiliseltä kuin muiltakin kerroilta!

Aloitetaan eilisestä…

Miten saada väsynyt äiti nousemaan ylös ennätysajassa: Eilen aamulla väsytti. Taaperon herätessä myönnän laittaneeni hänelle YouTubesta videot pyörimään, ummistaen itse vielä silmäni hetkeksi. Todellakin vain hetkeksi, sillä muutamaa minuuttia myöhemmin toiselta puoleltani alkoi kuulumaan sellaisia ääniä, että vauvalla taisi turahtaa kakat vaippaan. Ei siinä mitään, mutta meidän taapero on aika innokas vaippojen vaihtaja ja kun rupesi kuulumaan ”Äiti, vauva kakka! Vaippa pois!” niin oli mun noustava aika ennätysvauhtia vaihtamaan itse sitä vaippaa, ennen kuin taapero hoitaisi asian puolestani ja olisi koko sänky sonnan peitossa. 😀

Ettei äiti vaan pääsisi tylsistymään, imuroidaan vaikka legoja: Aamu alkoi alakerran siivouksella, sillä kämppä oli taas jälleen kuin pommin jäljiltä. Kuitenkin, iltapäivällä täällä näytti jo ihan samalta kuin aamulla, kaikki legot ja lelut niin levällään kuin vaan mahdollista. Jossain kohtaa kesken legoleikkien huomasin, että taapero olikin saanut päähänsä kaivaa meidän olohuoneen nurkassa olevan palmun mullat siihen matolle ja kaikkien legojen päälle. Ei edes se että on on siinä matolla haitannut minua, mutta että sitä multaa oli joka hemmetin legopalikan välissä ja jouduin imuroimaan joka hemmetin palasen erikseen, sai minut päästämään muutaman ärräpään suustani.

Kun äidillä ei pysy munat hallinnassa: En tiedä mikä minua vaivaa, mutta olen viimeisten kahden kuukauden aikana onnistunut rikkomaan aivan hävyttömän monta kananmunaa. Milloin se on pöydälle, lattialle tai päälleni! Eikä tälläistä ollut koskaan ennen tapahtunut, mutta viime aikoina sitten vissiin kaikkien vuosien edestä. Eilen illalla banaanipannareita taaperolle valmistaessa onnisttuin taas jälleen kerran rikkomaan kananmunan ja tällä kertaa sitä oli jokapuolella: pöydällä, päälläni ja lattialla. Kananmunaa on muuten myös harvinaisen ärsyttävää siivota, kun se vain limaisuutensa ansioista leviää entisestään sitä pyyhkiessä!

Kun äiti on vähän liian innoissan: Taapero ei nukkunut eilen päiväunia, joten hän meni semiaikaisin nukkumaan. Tästä intoutuneena ajateltiin miehen kanssa ottaa lasilliset viiniä ja syödä hieman tapaksia meidän omalla terassilla, sellainen pikku date night siis! Aurinko oli laskemassa ja halusin keretä nauttimaan siitä ennen pimeän tuloa. kiirehdin ehkä hieman liikaa ja vauhtia oli päällä, sillä oliiveille lautasta kurkottaessani onnistuin tiputtamaan kaksi lautasta, jotka rikkoutuivat aivan sanonko minkä-päreiksi pitkin keittiön lattiaa. Ei muuta kuin imuri kauniseen käteen ja rukoilemaan, ettei vauva heräisi sen ääneen. Ja se aurinko kerkesi muuten laskea ennen kuin ennätin eväineni terassille.

Se kuuluisa, kun vihdoinkin istut alas ja luulet saavasi hetken rauhan: Kun vihdoin saimme itsemme ja eväämme terassille, kerkesin ottamaan tasan yhden kulauksen viiniä, kun alkoi kuulua itkua. Vauva oli herännyt. Nousin hyssyttelemään huutavaa vauvaa, kunnes hetken päästä alkoi itkuhälyttimen välityksellä kuulua myös yläkerrasta huutoa: taaperokin oli herännyt. Ei muuta kuin vauva isänsä syliin ja minä lähdin rauhoittelemaan taaperoa, joka oli vissiin herännyt painajaiseen. 10 minuutin rauhoittelun jälkeen saimme lapset takaisin unille ja pääsimme takaisin jatkamaan iltaamme. Kului korkeintaan 15 minuuttia, kun kaikki asuntomme sähköt räpsähti pois päältä ja vauva alkoi taas huutamaan, säikähti varmaan. Tässä kohtaa meitä nauratti jo aika paljon. 😀 Loppujen lopuksi sähköt saatiin takaisin ja vauva jatkoi uniaan, me söimme tapakset ja joimme ne lasilliset muistellen menneitä ja tulevasta haaveillen.

Muutama päivä sitten…

Vaipoista pois opettelavassa taaperossa ja koiranpennussa on yllättävän paljon samaa: Niinkuin edellisessä postauksessa mainitsinkin, meillä on otettu vaipat pois. Tämä vaipattomuus on lähtenyt oikein hyvin käyntiin ja vahinkoja sattuu enään harvoin. Kuitenkin, muutama päivä sitten sattui muutamakin vahinko. Meillä ei ole vielä pikkareita tytölle (tilattu kyllä on, mutta koronatilanteesta johtuen toimitus kestää) joten on menty joko löysillä shortseilla taikka sukkahousuilla. Eräs päivä tällä viikolla sainkin sitten kerätä shortsin lahkeesta tippuneita kikkareita niin vessan, kuin keittiön lattialta, sekä mopata eteisestä olohuoneeseen jatkuvaa pissavanaa! Sain hyvän muistutuksen niistä ajoista, kun meillä oli koira.

Pirulliset parvekkeet

Jumissa parvekkeella, osa 1: Viimekesänä meillä tosiaan oli vielä koira, mäyräkoira Irma, joka valitettavasti menehtyi ikävän onnettomuuden seurauksena myöhemmin tuona samaisena kesänä. No, eräänä päivänä Irmalla oli hieman ripulia ja olin sitten laittanut hänet meidän parvekkeelle, jottei koko koti olisi aivan sonnassa. Mies oli tuolloin töissä ja olin yksin kotona taaperon kanssa. Menin laittamaan koiralle vettä parvekkeelle ja ajattelin pistää parvekkeen ovea hieman kiinni ettei koira pääsisi livahtamaan sisälle. Kuului naps ja parvekkeen ovi menikin aivan kokonaan kiinni. Samalla sekunnilla kun ovi napsahti kiinni, alkoi minuun iskeä aivan kamala paniikki. Näitä meidän liukuoviahan ei saa ulkoapäin auki, vaikkei ne olisi erikseen lukossa. Ja kuten arvata saattaa, taapero sekä puhelimeni olivat sisällä. Luojan kiitos silloin reilu yksivuotiaani oli juuri rattaissa päivaunilla, eikä hereillä ja vapaana asunnossamme. Pienessä paniikissa rupesin siinä sitten varovasti huutamaan ”Holaaaaaa, holaaaaa, hay alquien allí?!?” josko joku naapureistani sattuisi kuulemaan minut. Siihen kellonaikaan kun yleensä kaikki olivat töissä, mutta onneksi yksi naapurini oli juuri palannut kuukauden mittaiselta matkaltaan ja oli omalla parvekkeellaan ripustamassa pyykkejä ja näin ollen kuuli huutoni. Hän kurkisti parvekkeelta ja kysyi, onko kaikki hyvin. Selitin hänelle siinä pikaisesti, että olen jäänyt parvekkeelle lukkojen taakse ja vauvani ja puhelimeni on sisällä. Pyysin häntä etsimään Googlesta mieheni työpaikan numeron, soittamaan sinne ja kertomaan miehelleni että hänen tohelo akkansa oli jäänyt parvekkeelle jumiin ja että lapsi on yksin sisällä. Naapurini onneksi ystävällisesti teki niinkuin pyysin ja alle 10 minuuttia myöhemmin tuli mieheni pelastamaan minut. 😀 Onneksi on työpaikka lähellä, ei ole eka kerta kun syystä taikka toisesta hän joutuu kesken työpäivän tulemaan hätiin… Myöhemmin kiikutin naapurille kiitokseksi viinipullon ja otin opikseni, etten enää yksin ollessani sulje parvekkeen ovea edes raolleen.

Jumissa parvekkeella, osa 2: Tämä tapahtui minun sijaan parhaalle ystävälleni, mutta liityn vahvasti tarinaan. Olimme 18-vuotiaina lähteneet tyttöjen reissulle Sisiliaan, Italiaan. Eräänä päivänä päätimme kokeilla hotellin spa-osaston hierontonja. Minun vuoroni oli ensin, jonka aikaa ystäväni päätti odotella meidän hotellihuoneessa. Hieronta taisi olla 90 minuuttinen ja taisin ottaa viekä jonkun ihan kuorinnan siihen päälle, joten minulla kesti. Hierontani ollessa loppusuoralla, kertoivat span työntekijät minulle, että olivat yrittäneet tavoitella ystävääni soittamalla huoneeseen, muttei hän vastannut. Päätin yrittää soittaa omalla kännykälläni. Ei vastausta. Lähdin etsimään häntä hotellihuoneeseemme, mutta en saanut ovea auki. Menin respaan kertomaan, ettei avainkorttini toimi. He tekivät jotakin kortilleni ja sanoivat, että nyt toimii. Menin kokeilemaan uudelleen, ei taaskaan toimi. Kipitin uudelleen respaan ja selitin, ettei taaskaan toimi. He lähettivät jonkun huoltomiehen matkaani ja selvisi, että ovi oli takalukossa. Yritin huudella ystävääni ja koputella oveen, mutten saanut vastausta. Aloin jo hieman huolestua ja mielessäni välähteli jo vaikka mitä kauhukuvia. Huoltomies sai kun saikin oven auki ja mikäs näky siellä minua odottikaan: ystäväni istuskeli parvekkeella. Ensin ajattelin, että miksi hitossa hän ei avannut ovea tai vastannut puhelimeen? Hyvin pian tajusin kuitenkin, että hän olikin siellä parvekkeella lukkojen takana jumissa ja puhelin oli sängyllä. Hän oli heti hierontani alussa mennyt parvekkeelle tupakille ja sinne hän olikin sitten jäänyt. Siellä jumalattomassa helteessä hän vietti pari tuntia ilman vettä tai puhelinta, taisivat loput tupakatkin olla sisällä. Ystäväni taisi olla hieman kiukkuinen päästessään parvekkeelta ulos, minä taas en voinut olla nauramatta vatsalihaksiani kipeiksi. Voi mitä muistoja. <3

Kommelluksia minulla riittäisi vaikka kokonaisen kirjan verran, mutta jätetään nämä nyt tähän tältä erää. Ja hei, kertokaapas teidän hauskimmat kommellukset kommenttiboksin puolella!

Kuvat ei nyt liity millään tavalla tapahtuneisiin, kun jostain kumman syystä yleensä jää kuvat ottamatta kun tilanne on päällä. 😉

Lisää arkea ja kommelluksiani pääset seuraamaan myös Instagramin puolella, josta löydät minut nimimerkillä @karlakivimaki

(2) Kommentit

  1. Päivi says:

    Aattelin kerran käydä pienessä pissa hädässä varaan pyykkivuoron pyykkituvasta pikasesti. Palattuani huomasin kuitenki ,että otin vaan pyykkihuoneen avaimen mukaan ja lukitun kotioven takana oli kotiavain ja kännykkä. Siinä ihmetellessä ja soitellessa naapurin ovikelloa turhaa. Pissahätä lopulta koveni liian kovaksi ja päädyin kyykky pissalle oman kerrostalon nurkalle Helsingissä. Oli kyllä hieman nöyryyttävää ,vaikka ei ketään näkynytkään ulkona kerrostalojen keskellä. Enkä halua tietää moni katto ikkunasta.Lopulta naapurikin tuli kotiin ,joka soitti talomiehen.

    1. Pissa hätä on kyllä aivan kamala kun se yltyy todella kovaksi! 😁😖

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *