arki, aurinkorannikko, Espanja, marbella, ulkomailla asuminen, ulkosuomalaisuus, ystävät

Aurinkorannikolla kaikki (melkein) niin kuin ennenkin

Otsikon kirjoitettua alkoi minulla välittömästi soida päässä J.Karjalaisen – On kaikki niinkuin ennenkin, oli jopa pakko pistää kyseinen biisi soimaan. En muuten koskaan ole erityisemmin kuunnellut suomalaista musiikkia, mutta J.Karjalainen on aina kuulunut suosikkeihini. Nykyään tulee vain todella harvoin kuunneltua sitäkään. En ole muutenkaan yhtään ajantasalla suomalaisesta musiikista. Ja voi mitä muistoja tuleekaan mieleen tuosta biisistä, nimittäin muistoja meidän mökkitiestä ja mökillä vietetyistä hetkistä. Tänä kesänä taitaa jäädäkkin välistä Suomen reissu ja mökki.

Mökistä takaisin Marbellaan: Viime maanantain jälkeen tunnelma kadulla on ollut melkein kuin kaikki olisi normaalisti. Toki aikaisempaan poikkeuksena se, että lähes kaikilla on hengityssuojain päällä. Mutta kun sekin tuntuu jo nykyään oikeastaan enemmän normaalilta kuin oudolta. Itseasiassa viime torstaina täällä Espanjassa astui voimaan hengityssuojain pakko niin ulko- kuin sisätiloissa, aina kun 2 metrin turvavälin pitäminen ei ole mahdollista.

Toki kaupassa käynti vaatii vieläkin erilaisia toimenpiteitä kun yleensä, sekä varmasti ravintolassa syöminen toimii hieman erilailla. Kuitenkin kun autolla kylän läpi ajaessani näen terassit täynnä ihmisiä kylmät olutlasit käsissä, tulee sellainen fiilis kuin kaikki olisi normaalisti. Keskusta on täynnä jengiä ja autoja liikkuu taas jo normaaliin tapaan. Instagramissa stoorit täyttyvät kilistelyvideoista terasseilla ja grillipippaloista kavereiden kesken. Vielä reilu kuukausi sitten kauppaan mennessä San Pedro vaikutti lähinnä aavekylältä.

Vielä viime viikolla klo 20 pyöräilemään lähtiessäni sain väistellä muita urheilijoita, nyt kun terassit ja ystävien kanssa tapaamiset ovat sallittuja, on näistä urhielijoista jäjlellä enään vain pieni osa. Tämä onkin hieman hassua, että saamme tavata ystäviä ja käydä oluella, mutta urheiluun on vielä tiukat säännöt kellonaikoijen suhteen. Huomisesta maanantaista lähtien säännöt täällä Málagassa kuulemma muuttuvat sen verran, että saa jo mennä max. 10 hengen porukoilla urheilemaan (vaikka kyllä nytkin jo näitä kaverijoukkoja on näkynyt uhriellessa), mutta kellonajat taitavat ilmeisesti pysyä samoina. Turhauttavaa! Vaikka toisaalta, kelitkin ovat jo sen verran kuumat, että aamulla taikka illalla urheilu on kaikista järkevintä. Eilen minä suuntasin aikaisin klo 7 patikoimaan ja rikoimpa hieman sääntöjä, sillä otin auton alle ja suuntasin aivan toiselle puolelle Marbellaa ja siellä eräs ystäväni liittyi seuraani. Tänään taas Borjalla oli aamuvuoro urheilun suhteen, minä ajattelin suunnata pyöräilemään taas heti kellon lyödessä 20. Olen muuten aivan hurahtanut kyseiseen touhuun, melkein joka iltan on tullut lähes 20 kilometriä mittariin!

Keskiviikkona taapero olikin koko päivän vanhempieni luona ja me saatiin vauvan kanssa vähän kahdenkeskeistä aikaa. Grillailtiin myös appiukkoni edellisenä päivänä kalastamia kaloja nimeltä jurel eli suomeksi perunpiikkimakrilli. Voin sanoa, että kyseistä kalaa en ala toisten grillailemaan, ainakaan itse kalastettuna! Minulla oli kauhea työ perata ja siistiä ne kalat, kalakaupasta osettuna sentään voi pyytää kalakauppiasta ne perkaamaan. Olihan siinä fiiliksensä perata ja grillata itsekalastettua (tai siis appiukon kalastamaa) kalaa, mutta kyseisessä kalassa oli todella paljon ruotoa ja vähän syömistä. Ja oli muuten piikikkäitä, niistä piti peratessa ensimmäisenä ottaa veitsellä sellaiset ulospäin olevat piikikkäät ruodot pois. Borja lähettikin isälleen sellaiset terveiset, että ensi kerralla jotain hieman isompaa kalaa sitten, kiitos! 😀

Perjantaina näimme pitkästä aikaa erästä ystäväpariskuntaamme heidän luonaan. Siinä vierähtikin 6 tuntia kuulumisia vaihdellessa ja ihanista maisemista nauttiessa, he meinaan asuvat tässä meidän lähivuorilla ja maisemat ovat aika upeat. Meidän haaveena olisi joskus löytää joku samanlainen paikka. Pieni oma talo omalla pikku pihalla olisi ideaali. Ehkä joskus. <3

Kuvat ovat tältä viikolta, maisemia pyöräilylenkeiltäni, kalangrillailusta, lauantain patikointireissulta sekä perjantain illalliselta ystävien luona.

Ainiin! Olen muuten ajatellut alkaa tarjoamaan tulkkausapuani ihan yleisesti, muillekkin siis kuin vain lähipiirille. Jos siis tarvitset täällä Aurinkorannikolla apua esimerkiksi lääkärissä, pankissa tai erilaisissa virastoissa käyntiin tai NIE-numeron, residencian, empadronamienton, rikosilmoituksen teko tai minkä vaan muun virastoasian kanssa, ota ihmeessä yhteyttä! Voit laittaa minulle viestiä joko sähköpostin välityksella kivimakikarla@gmail.com tai info@karlakivimaki.com tai Instagamissa (@karlakivimaki) yksityisviestillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *