andalucia, Espanja, kulttuuri, nähtävää, pueblos blancos

Camping viikonloppu Cadízin maaseudulla – Upeita rantoja, ihania pikkukyliä ja maukkaita ruokaelämyksiä

Ah, meillä on takana aivan mielettömän onnistunut viikonloppu! Ja niinkuin yleensä parhaat jutut tapahtuvat aika extempore, niin oli tämäkin viikonloppu. Aloimme viime tiistaina suunnitella, josko lähtisimme erään kaveriperheen kanssa viikonlopuksi asuntoautoilemaan, sillä kaverimme olivat juuri ostaneet asuntovaunun. Tai ehkä tuo ilmaisu ”asuntoautoilemaan” ei ole ihan sopiva, sillä me, tai oikeastaan mieheni ajoi asuntoauton vain camping alueelle. Toki nukuimme ja elimme asuntoautossa viikonlopun ajan, mutta eihän me sillä ajeltu paikasta toiseen. Minä menin lasten kanssa omalla autolla, jotta pääsimme paikan päällä liikkumaan mm. rannalle ja muihin kyliin helposti.

Ennen kuin vihdoinkin perjantaina kello kuuden aikaan illalla päästiin lähtemään, oli meillä vähän mutkia matkassa. Kavereidemme asuntovaunusta puuttui rekisteröinti tms. ja sitä odotettiin saapuvaksi koko viikon ajan. Perjantai-iltapäivänäkään kilvet ei ollut saapunut, joten alettiin miettimään että mitäs nyt sitten. Koska hinku päästä campinglomalle oli kova, päättivät kaverimme loppujen lopuksi hinauttaa vaunun tuonne camping alueelle. Perjantai iltana sitten viimein saavuimme Medina-Sidoniaan, kaverimme pakettiautollaan, minä ja lapset meidän omalla autolla, mieheni vanhempiensa asuntoautolla ja kavereidemme asuntovaunu hinurin kyydissä. Tovi jos toiennkin siinä vierähti, että vaunu saatiin hinurin kyydistä alas ja paikoilleen. Kyseinen camping on sellainen, jossa suurin osa on jättänyt asuntovaununsa pysyvästi tai ainakin koko kesäksi sinne, joten alueen asukkaita oli useampi ihmettelemässä, neuvomassa ja auttamassa vaunun alaslaskussa. Oikeen perjantai-illan viihdettä kerrakseen, kun me malttamattomat Marbellalaiset saaavuimme hinureimme tuonne Cadizín provinssin maaseudulle, pikkuruiseen Medina-Sidonian kylään, hah!

Kello oli jo varmaankin jotain 22 kun miehet vihdoin pääsivät lähtemään etsimään jotakin syötävää meille. Oltiin taas sen verran hätäiseen lähdetty, ettei edes kaupassa keretty käydä ennen alueelle saapumista. Tuohon aikaan kaikki kaupat olivat kiinni ja loppujen lopuksi reilun tunnin jälkeen miehet toivat mukanaan grillattua kanaa, kalalautasen ja lapsille kinkku-juusto voileivät. Lapset olivat nukkuneet koko 1,5h kestäneen ajomatkan, joten meininki oli aika villiä koko illan ja nukkumaanmeno venähti aikalailla.

Lauantaina suunnattiin heti aamupalan jälkeen rannalle. Halusimme mennä jollekkin rauhalliselle rannalle, joten päädyimme lopulta Barbaten ja Zahara de los Atunesin välissä sijaitsevalle Playa del retin Barbate, toisinsanoen playa militar eli armejan rannalle. Kyseinen alue on muulloin suljettu ja vain armeijan käytössä, mutta kesäisin rannat avataan muidenkin käytettäväksi. Tämä ranta on niin sanotusti playa virgen, neitsyt ranta eli täysin luonnontilassa oleva eikä rannalla ole mitään opasteita, roskiksia tai mitään muitakaan mukavuuksia.

Vietettiin rannalla monen monta tuntia. Miehet kävivät hakemassa yhdestä Zahara de los Atunesin ravintolasta meille super herkullista paellaa ja tuoretta tonnikalaa. Söimme rannalla oman avotelttamme alla varjossa, uimme meressä ja lapset leikkivät hiekkaleikkejä ja keräsivät simpukoita.

Rantaviivaa riittää silmin kantamattomiin ja me tosiaan olimme erittäin rauhallisessa kohtaa leiriytyneenä, lähin vierustoveri oli varmaankin 50 metrin päässä. Rannalta lähtiessämme, autoon kamoja kantaessa meillä unohtui kokonaan hengityssuojainpakko eikä meillä ollut niitä päällä, kun ei lähistöllä ollut muita ihmisiäkään. Laitoin lapsia autoon ja miehet kantoivat tavaroita, kun huomasimme poliisimönkijän kurvaavan meitä kohti. Tajusin heti, että hitto vie meillähän ei ole maskeja päällä! Kiipesin äkkiä autoon piiloon ja seuraamaan tilannetta, kun poliisit juttelivat mieheni ja kaverimme kanssa, jotka kiireesti laittoivat maskit päälle. Arvasin, että nyt tulee sakot.

Ja niinhän sieltä tulikin, vaan ei hengityssuojaimettomuudesta. Kavereillamme oli koira mukana rannalla, vaikka ei saisi, ja joku oli sitten näille rannalla kiertäville poliiseille tehnyt tästä ilmoituksen. 30 euron sakko tuli siis heille ja hieman hyvällä tuurilla säästyttiin isoimmila sakoilta. Poliisit kyllä mainitsivat, että maskittomuudesta olisi voinut meille pärähtää sakot, mutta olivat onneksi mukavia ja ymmärtäväisiä eivätkä siitä sakottaneet.

Pitkän rantapäivän jälkeen suunnattiin takaisin camping alueelle suihkuun ja valmistautumaan ilallista varten. Koska illalliselle pääsy venähti todella myöhäiseksi, päätin valmistella lapset jo yöunille valmiiksi ja niinhän ne onneksi autossa sitten jo nukahtikin yöunille. Taapero nukkui läpi illallisen rattaissa, vauva heräsi siinä välissä hetkeksi ja jatkoi sitten taas unia rattaissa. Ravintola oli aivan huippu kokemus, en voi kun suositella! Me ollaan aika tarkkoja ruokapaikkojen suhteen ja hyvä ruoka ja juoma on todellakin yksi parhaimmista nautinnoista elämässä. Meidän kaveri olikin saanut vihiä joltakin tutulta tästä ravintolasta ja en kyllä yhtään ihmettele suositusta. Ravintola on nimeltään La Castillería ja sijatsee siis Vejer de la Fronterassa, mutta ei suinkaan itse kylässä vaan heti kylän alapuolella pienellä alueellanimeltä Santa Lucía. Ravintola on lihapainotteinen ja miljöö oli todella viihtyisä ja kaunis – kuin olisi jossakin puutarhassa ollut! Tänne ehdottomasti palattava vielä joku kerta ja nimenomaan illalliselle, sillä uskon paikan olevan tunnelmallisempi juuri illalla kaikkine valaistuksineen. Ravintola oli lauantai-iltana ihan täynnä, mutta satuimme saada klo 22.30 vielä pöydän.

Sunnuntaina suuntasimme uudelleen samaiselle rannalle kuin lauantainakin. Rantapäivä oli todella tuulinen, mutta viihdyttiin silti muutama tunti hyvin. Kotiin päästiin vasta myöhään illalla ja kyllä oli olo kieltämättä aika väsynyt tuon viikonlopun jäljiltä, vaikkakin hyvin onnellinen. Asuntoautossa kun ei kuitenkaan saanut nukuttua ihan yhtä hyvin kuin kotona, nukkumaanmenot venähtivät myöhäisiksi ja neljän pienen lapsen kanssa meno nyt oli muutenkin aika vauhdikasta koko ajan.

Meidän camping-alue sijaitsi tosiaan sellaisessa kylässä kun Medina-Sidonia. Tuon lisäksi ajoimme muutamaan otteeseen Barbaten lävitse ja käväisimme pikaisesti myös Zahara de los Atunesissa, missä oltiinkin aikaisemmin tänä kesänä appivanhempieni kanssa asuntoautolla. Vejeriä ei nähty sen kummemmin, mutta haluan kyllä päästä vielä tutkimaan paremmin Vejer de la Fronteran ja muita lähistön kyliä.

Cadizín provinssissa riittää nähtävää ja upeita pieniä kyliä niin rannikolla kun sisämaan maaseudullakin. En voi kun suositella, sillä Cadízin suunnalla ei ole mitään massaturismia ja se onkin lähinnä paikallisten suosima lomakohde, varsinkin kesäisin kaikki eri rantapaikat kuten Zahara de los Atunes, Barbate, El Palmar, Conil de la Frontera, Los Caños de Meca ja vaikka mitä muita paikkoja. Hyvää ruokaa, upeita rantoja, historiallisia pikkukyliä ja mielettömän kauniita maisemia.

Ja hei, olen aivan hurahtanut tähän camping -meininkiin! Jos joku olisi vielä muutama vuosi sitten sanonut minulle näin käyvän, en varmaan olisi uskonut. Myönnän kyllä, ettei sisäinen prinsessani todellakaan kieltäytyisi mistään luksushotellilomasta, sillä kyllä minä sellaisestakin nautin. Tai ylipäätään hotelleissa yöpymisestä. Olin pitkään todella skpetinen asuntoautossa yöpymisen suhteen ja mieheni (ja appiukkoni) saikin minua jonkun aikaa taivutella, kunnes suostuin. Hahah, arvaatteko miten appiukkoni sai minut houkuteltua lähtemään silloin reilu kuukausi sitten ensimmäiselle asuntoautoreissulle? No ruualla tietty! Appivanhempani olivat menneet jo pari päivää ennen meitä asuntoautollaan tuonne aikaisemmin mainistemaani Zahara de los Atunesiin, he isteasiassa käyvät siellä aika usein joten paikka on heille erittäin tuttu. Appiukkoni minulle sitten puhelimessa selitti, miten hyvää ruokaa he olivat edellis iltana syöneet ravintolassa ja että hän haluaa viedä minut sinne syömään… Ei mennyt kauaakaan kun tavarat oli pakattuna autoon ja auton nokka kohti Zaharaa, hahah! Minkäs sille voi, rakastan ruokaa ja hyviä ravintoloita. No okei, oltaisiin me varmaan muutenkin tuolle reissulle lähdetty. Ja tuon reissun jälkeen ollaankin surffailtu ja etsitty kivoja paikkoja joihin voitaisiin mennä asuntoautolla.

Summa summarum: meillä oli aivan super hauska ja onnistunut viikonloppu, innolla odotetaan jo seuraavaa kertaa! Toivottavasti elokuun aikana voitaisiin joku pikkureissu toteuttaa.

Hyvää loppuviikkoa kaikille! 🙂

Seuraa myös Instagramissa: @karlakivimaki

(2) Kommentit

  1. Wau! On kyllä ihanan näköstä!

    1. Kiitos Oona! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *