arki, elämä, Espanja

Elämä Espanjassa viimeakoina – kuulumisia ja hieman koronaakin

¡Hola! Taas on muutama viikko vierähtänyt ettei ole tullut tänne kirjoiteltua. Ajattelin tänään kirjoitella pitkästä aikaa ihan vaan kuulumisia, millaista elämä täällä Espanjassa on tällä hetkellä rajoituksineen ja mitä meille kuuluu.

Niin, mitäs meille kuuluu? Täytyy sanoa, että vaikka tilanne maailmassa on mikä on, meille kuuluu ihan hyvää. Vaikka täällä Espanjassa on tällä hetkellä taas tiukempia rajoituksia kuin mitä vaikka vielä pari kuukautta sitten, on elämä silti suhteellisen normaalia. Tai sanotaanko, että eihän tämä elämä esimerkiksi vuoden takaiseen verrattuna ole millään tavalla normaalia. Mutta tämä kaikki maskien kanssa eläminen ja uudenlaiset aukioloajat tuntuvat jo nykyään normaalilta. En kuitenkaan missään nimessä vähättele tilannetta, sillä vaikka tähän kaikkeen olisikin jo jollakin tavalla tottunut, ei tätä tahtoisi hyväksyä. On kamalaa ajatella, kuinka paljon surua ja murhetta tauti aiheuttaa niin monelle ihmiselle, ei pelkästään sairastamisen ja menetysten vuoksi, vaan myös taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Niin, millaisia rajoituksia meillä täällä nyt sitten on? Tällä hetkellä jokaisella itsehallintoalueella on hieman omat norminsa, joten en puhu nyt koko Espanjan, vaan ainoastaan Andalucían tilanteesta. Maskipakko on edelleenkin ja se varmasti tulee vielä pysymäänkin kauan. Omasta kunnastaan ei saisi poistua kuin hyvän syyn nojalla (esimerkiksi työ, koulu, sairaala, jne…). Kaikki ei-välttämätön toiminta tulee sulkea klo 18, ravintolat saavat pitää tuon klo 18 jälkeen oviaan auki vain noutotarkoitukseen aina klo 21.30 saakka. Nyt joulun alla myös lelukaupat saavat olla auki klo 20 asti. Ulkonaliikkumiskielto on voimassa öisin klo 22-07.

Enitenhän nuo rajoitukset harmittaa siinä mielessä, kun miettii kuinka monen talous tästäkin kärsii. Ei minua se harmita, ettei pääse illalla ravintolaan tai ettei öisin saa liikkua. Omasta kunnasta poistuminenkaan ei haittaa muuten, mutta hieman harmittaa kun eräs meidän ystäväperhe asuu Benalmádenassa ja he muuttavat joulukuussa takaisin Suomeen, emmekä nyt sitten rajoituksien vuoksi pysty näkemään. Heidän kanssaan kun oli juuri tarkoitus viettää mahdollisimman paljon aikaa nyt ennen heidän paluumuuttoaan.

Ymmärrän kyllä rajoitusten tarkoitukset, vaikka aina välillä sitä miettii että mikähän logiikka joissakin määräyksissä on… Yksi päivä olin lenkillä ja kävelin Nueva Andaluciassa sijaistevan alueen La Campanan lävitse. Kylä oli aivan typötyhjä muuten, mutta ravintoloiden terassit olivat niin täynnä kun vaan tällä hetkellä voi olla. Kenelläkään ei maskeja, mutta jos minä olisin kävellyt kylän lävitse vaikkapa kauppaan, olisi minulla tullut olla maski. Tälläisissä tilanteissa se tuntuu hieman hassulle, sillä kadut olivat autioita ja jos joku olisi tullut vastaan, olisi ollut helppo väistää ja pitää useamman metrin etäisyys, toisin kun niillä terasseilla missä kenellakään ei ollut maskia (paitsi työntekijöillä). No, minä olin juoksulenkillä, joten minulla ei ollut maskia, sillä pystyin pitämään helposti turvavälin. Mutta jos en olisikaan juossut ja ollut urheiluvaatteissa, niin minulla olisi pitänyt olla maski. Tai jos olisin ollut uhreilemassa sellaissa paikassa, jossa turvaväli ei olisi mahdollista. En ole maskivastainen, ymmärrän kyllä sen käytön ja haluan sitä itsekin käyttää, vaikken täysin sen hyötyihin henkilökohtaisesti uskokkaan. Tai varmasti, jos maskeja käytettäisiin oikein, hyödyt olisikin paljon paremmat. Suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin hieman väärinkäyttää niitä, minä mukaan lukien, en ole kukaan ketään siis asiasta tuomitsemaan. 🙂

No, mitäpä sitä enempää tuosta aiheesta jauhamaan. Näillä mennään mitä on annettu.

Kun kerroin Instagramini stooreissa jokunen viikko sitten näistä rajoituksista, sain kommentin ”onneksi asun Suomessa”. Vastasin tuohon vain hymynaamalla, mutta teki mieli laittaa että ”ja onneksi minä Espanjassa!”. Ei täällä ole elämä mitenkään katastrofaalisen oloista. Kaduilla riittää ihmisiä, ihmiset käyvät edelleen ravintoloissa, kaupoissa ja tapaavat toisiaan. On totta, että Suomessa tilanne koronan suhteen on parempi kuin täällä meillä Espanjassa, mutta on se silti läsnä meidän kaikkien elämässä niin siellä, täällä kuin tuollakin. Ja vaikka tilanne olisi mikä, on täällä minun koti, perhe ja elämäni.

Hassua, että tätä vuotta on enää reilu kuukausi jäljellä. Kun tämä pandemia alkoi, sitä kuvitteli että vuoden loppuun mennessä kaikki olisi ohi. No, eipä ole, onkohan edes vuoden 2021 loppuun mennessä?

Meidän työkuvioihin korona ei oikeastaan ole vaikuttanut. Tai itseasiassa, uskaltaakohan näin sanoa, mutta melkein jopa positiivisesti. Borjalla riittää töitä heidän korjaamollaan, autot kun tuppaa hajoamaan ja tarvitsemaan huoltoa, oli pandemiaa tai ei. Minulle taas on poikiintunut pari espanjan alkeiskurssia opetettavaksi, etänä tietenkin. Kurssien parissa on ollutkin mukava työskennellä ja oppilaat kivoja ja motivoituneita oppimaan!

Tälläinen vähän sillisalaatti-kuulumiset postaus tällä kertaa. Julkaisen tämän viikon aikana vielä toisenkin postauksen, aiheena Vinkkejä Espanjaan ja vastauksia useimmiten kysyttyihin kysymyksiin. Joten, jos sinulla on jotakin mitä haluaisit tietää Espanjaan liittyen, niin kysymyksiä voi laittaa joko kommenttiboksiin tai Instagramin puolella. Myös meidän taannoisesta Asturian reissusta olisi tarkoitus koota vielä postaus.

Postauksen kuvituksena sekalaisia viimeaikaisia kuvia.

Besitos,
Karla

Seuraa myös Instagramissa: @karlakivimaki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *