Yksi aiheista, josta saan ehkä eniten kysymyksiä ja postaustoiveita on Suomen ja Espanjan erilaiset kulttuurierot nimenomaan lasten kasvatuksen suhteen. Tänään ajattelin avata aihetta jonkun verran omasta näkökannastani, joten luvassa pitkä postaus, olkaapa hyvät!
Alkoholi ja lapset
Aihe, joka jakaa mielipiteitä ja joka Suomessa on melkoinen tabu. Voiko alkoholia nauttia lasten läsnäollessa? Saako lapset traumoja jos äiti on pienessä hiprakassa parista lasillisesta? Millainen on oma suhtautumiseni asiaan? Miten Espanjassa suhtaudutaan asiaan?
Vastaan ihan vain omalta näkökannalta, minähän kun en ole mikään lastenkasvatuksen expertti saatika ammattilainen. Ihan tavallinen äiti, joka kasvattaa lapsiaan niin hyvin kun onnistuu – välillä se sujuu paremmin, toisinaan taas sitä on hieman hukassa.
Meillä nautitaan kohtuudella alkoholia lasten läsnäollessa. En vain yksinkertaisesti näe siinä mitään väärää, jos nautin yhden tai kaksi olut- taikka viinilasia lasteni seurassa. En minä siitä määrästä vielä humallu, ehkä hetkeksi saattaa nousta huiviin ja tulla pikku hiprakka, mutta kun en koe siitäkään mitään haittaa lapsilleni. Sitten on niitä ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että lapset ja alkoholi eivät kuulu millään tavalla yhteen ja sekin on ihan fine, mutta se ei vain ole minun mielipiteeni.
Sanomattakin selvää, ettei mielestäni ole okei olla kunnolla humalassa lasten seurassa eikä sellaista tulisi kenenkään tehdä. Sitten jos haluaa oikein kunnolla kännit vetää, on hyvä lähteä itse muualle ja jättää lapset hoitoon tutun ja turvallisen henkilön kanssa, kuten esimerkiksi toinen vanhemmista tai isovanhemmat, tai kuka ikinä nyt onkaan tälläinen henkilö lapsellesi. Eikä siinäkään ole mitään pahaa jos välillä tekee mieli juoda ja jättää lapset hoitoon.
Täällä Espanjassa on aivan täysin normaalia, että lapset on mukana ravintolassa ja pyötäseurueen aikuiset tilaavat viiniä ruuan kanssa. On myös täysin normaalia, että tämän jälkeen voidaan mennä vielä johonkin ”copaksille” eli ottamaan muutamat drinkit ja lapset on mukana. Tottakai tälläisissä tilanteissa yleensä, varsinkin jos lapset ovat todella pieniä, äiti on yleensä se joka ei kauheasti juo. Tai vaikkapa ravintolassa on otettu viiniä, mutta myöhemmin otetaan vain cokis. Eikä yleensä muukaan seurue ole missään änkyräkännissä. Täällä itseasiassa aika harvoin näkee mitään kamalaa örvelystä paikallisten keskuudessa. Täällä on myös normaalia olla lasten kanssa myöhään illalla liikenteessä ja käydä jossakin lasillisilla niin että lapset ovat mukana ja tykkäänkin tästä kulttuurista että lapset tulevat mukaan lähes kaikkialle ja lapset ovat todella tervetulleita ravintoloihin ja muihin paikkoihin.
Kun se alkoholin käyttö on sellaista normaalia ja sitä käytetään seurusteluun tai ruuan kanssa nautiskeluun, näkevät lapsetkin pienestä pitäen että alkoholia voi käyttää ihan fiksustikin. Vaikka täkäläiset lapset näkevät pienestä pitäen vanhempien ja muiden aikuisten nauttivan alkoholia, niin ei nämä espanjalaiset ole kyllä mitään traumatisoituneita vaan päinvastoin. Koen, että täällä alkoholikulttuuri on hieman fiksumpi kun Suomessa. Kumpaankin kulttuuriin mahtuu niitä jotka eivät ota koskaan paria lasia enempää ja sitten niitä jotka eivät koskaan ota paria lasia vaan se on sitten vedettävä pää täyteen. Suomessa on kuitenkin keskimäärin paljon enemmän tuota pää täyteen -juontityyliä kun täällä.
En tiedä, jos asuisin Suomessa, olisiko suhtautumiseni alkoholin käytöstä lasten seurassa erilainen kuin mitä se on nyt. Olen myös toisen lapsen myötä rentoutunut lisää asian suhteen tai lähinnä siinä mielessä, että raaskin lättää lapset isukille hoitoon ja lähteä itse muutamalle lasilliselle kaverin kanssa. Esikoisen aikaan koin enemmän paineita ja ajattelin että olisin kamalan huono äiti, jos jättäisin tytön isänsä kanssa ja menisin kaverin kanssa bailaamaan yhtenä iltana. Nyt kuitenkin mietin jo vähän rennommin, enkä usko, että jos silloin tällöin haluaa lähteä kaverin kanssa muutamalle, siitä olisi mitään haittaa kenellekkään. Mutta, jos joku pienten lasten vanhempi kävisi joka viikonloppu bilettämässä, en näkisi touhua kovin fiksuna. Kohtuus kaikessa ja eihän se alkoholi tietenkään kovin suuressa roolissa kuulu olla pikkulapsiarjessa.
Vauvan hoitoon jättäminen, äitiysloma ja lapsilisä
Minusta tuntuu, että Suomessa varsinkin vauvan hoitoon jättäminen / äidin oman ajan ottaminen on monille vaikeaa. Tuntuu, että se on joku meriitti, jos et ole jättänyt vauvaasi kertaakaan hoitoon. Ja sitten se äiti, joka haluaakin jättää vaikka parikuukautisen vauvansa hetkeksi hoitoon, että pääsee esimerkiksi kampaajalle hemmoteltavaksi, joutuu heti arvostelun kohteeksi tai joutuu selittelemään tekemisiään. Miksi? En istekkään jättäisi ihan pientä vauvaa vielä useaksi tunniksi hoitoon, mutta kyllä kampaajakäynnin verran. Olen joskus kuullut, että sen verran kun lapsella kuukausia, sen verran tunteja voi olla erossa äidistä. No ehkä tämä varmaan pitää paikkaansa johonkin saakka. Meidän esikoinen kyllä oli mummulassa yökylässä pari kertaa jo ennen vuoden ikää. Taisi olla 9kk kun oli esimmäistä kertaa yötä sielä. Mummula on meidän lapsille tuttu ja turvallinen paikka ja taapero jää sinne aina mielellään hoitoon.
Täällä kynnys jättää vauva hoitoon on paljon matalampi kuin Suomessa. Toki tähän löytyy aika yksinkertainen selitys: monesti on vain pakko. Monen on vain yksinkertaisesti pakko palata töihin vauvan ollessa vaikkapa 4-5kk ikäinen. Tällöin ei välttämättä ihan vielä haluta laittaa päiväkotiin (jotkut laittavat toki jo ihan pienenä, monet vuoden iässä) ja usein isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan kun vanhemmat ovat töissä. Täällä äitiysloma on nykyään 16 viikkoa, alkaen lapsen syntymästä. Tätä ennen voi kyllä hakea jo työkyvyttömyyden vuoksi vapaata, riippuen ammatista. Tämän jälkeen hieman tilanteesta riippuen pystyy kikkailemaan vielä ehkäpä jotakin apua, kuten työttömyystukea tai muuta apua, mutta monet joutuvat palaamaan jo töihin tuolloin.
Täällä ei myöskään ole sellaista lapsilisää kuin Suomessa. On kyllä mahdollista hakea jonkinlaista hetkellistä tukea, mutta tähän vaikuttaa todella moni asia kuten lasten määrä, tulot, oletko naimisissa vai et, oletko ulkomaalainen vai et (ulkomaalaisilla jopa parempi mahdollisuus saada tukea!!) jne.
Espanjalaisten lasten ruokavalio
Olen ottanut ennenkin puheeksi niin täällä, kuin instargaminkin puolella, että varsinkin lasten koulueväät tai välipalat ovat täällä monesti aika epäterveellisiä. Makeita pullia, sellaisia valmiiksi pakattuja todella teollisen näköisia. Sitten niiden pakettien kyljessä lukee vielä jotain ”sisältää vitamiiniä ja rautaa” tai ”sisältää 5 eri viljaa ja maitoa”. Mutta todellisuudessa kun yhtään katsoo sisällysluetteloa (tai no, ei tarvitse edes sitä katsoa) niin ymmärtáä ettei ol mikään kovin ravitseva eväs. Myös yksi sellainen perinteinen mistä mieheni aina puhuu, on vaalea sämpylä, jonka välissä on pala suklaalevyä. Tätä aina välillä miehenikin syö ja täytyy myöntää, että hyväähän se on, mutten näe tätä kovin hyvänä lasten välipalana.
Sitten taas ruokana yleistä on yhtenä esimerkkinä puchero, mikä kylläkin on ihan ravitsevaa. Pucherossa on kikherneitä, useampaa eri lihaa, luuta, tocinoa eri hyvin rasvaista osaa siasta (ei niin terveellistä..),porkkanaa, perunaa ja selleriä. täällä syödään paljon myös erilaisia linssipatoja, mitkä myös ovat ravitsevia. Sitten taas friteerattu ruoka on myös hyvin yleistä, sekä keittokinkku. Itse en taas näe kovin hyvänä välipalana lapselle suuria määriä kinkkua, hieman leivän päällä on ihan okei, mutta ei niin että se olisi iso osa valipalaa. Monet kyllä korvaavat possun kinkun kalkkunalla, onhan se hieman terveellisempää. Täällä syödään onneksi myös paljon kalaa ja mereneläviä. Sitten ihan perus lihapullia, pastaa jne. syödään ihan niinkuin Suomessakin.
Yksi jännä juttu täällä, mitä en oikein ymmärrä, meinaan vauvojen hedelmäsoseissa maria keksit. En ymmärrä, mitä varten sinne pitää jotain keksiä tunkea, kun ihan hyvin menisi ilmankin. Näitä myydään siis ihan valmiina kaupassa, sekä monet lisäävät näitä keksejä myös kotitekoisiin soseisiin.
Lasten pukeutuminen Espanjassa
Suomessa monille tuntuu lastenvaatteet olevan ihan harrastus, sekä lasten merkkivaate kirppikset ovat todella suosittuja ja se yhdistää monia äitejä. Olenkin saanut usein kysymyksiä, että onko täällä Espanjassa samanlaista tapaa.
Vaikka täällä Espanjassa lasten pukeutuminen on välillä hyvinkin tarkkaa ja yleisesti ottaen lapset pukautuvat hienosti, niin täällä ei ole mitään tiettyjä merkkejä joita metsästettäisiin tai mistä äidit sekoaisivat. En ole itse ainakaan tavannut tälläistä lastenvaate hullutusta täällä. Täällä ei ole mitään vastaavia kotimaisia merkkejä mitä kaikki fanittavat, kun Suomessa esimerkiksi Metsola, Gugguu jne.. Täällä monet lastenvaatteet ostetaan joko ketjuliikkeistä kuten Zara tai henkkamaukka tai sitten jostain oman kylän pikkukaupasta, joissa saattaa toki olla samantyyppisiä vaatteita monessa eri paikassa, mutta ne on sellaisia ”ei minkään merkkisiä”.
Vaikkei täällä ehkä olla minkään tietyn merkin perään, niin lasten pukeutuminen on silti tärkeää. Täällä on tapana pukea vauvat ja lapset todella hienosti esimerkiksi syömään mentäessä. Tytöillä on jos jonkinmoista röyhelöä päästä varpasiiin ja pojat näyttävät minikokoisilta herrasmiehiltä henkseleineen ja hienoine vaatteineen. Lasten tulee näyttää siisteiltä. Täällä käytetään usein myös lasten ”hajuvettä” niin vauvoille kun pikkulapsillekkin, sellaista colonia vettä ja sitten tuoksuu hyvälle ja puhtaalle.
Muistan kun esikoinen oli vasta viikon vanha pikkunyytti ja olimme suuntaamassa appivanhempieni, sekä mieheni sedän perheen kanssa syömään sushia sen kunniaksi, että minä sitä taas vihdoinkin sain syödä! Appiukko oikein innolla odotti, että koska pääsee tarjoamaan miniälleen sushit (sama oli muuten myös toisenkin raskauteni jälkeen, samana iltana kun pääsimme kotiin, appivanhempani toivat mulle yllätyksenä sushia illalliseksi!<3). Ennen tätä syömään menoa anoppini sitten soitti minulle, että kai me sitten varmasti puetaan vauva oiiikein nätiksi?! Muistan, että silloin hieman ärsytti. Ajattelin, että enköhän minä lapselleni laita päälle mitä haluan ja mikä olisi mukavinta tälle vastasyntyneelle vauvalle. Eihän anoppini mitään pahaa tietenkään sillä tarkoittanut, halusi vaan päästä leveilemään mummutittelillään ja lapsenlapsellaan. Laitoimme kyllä jonkun kivan (ja anopin ostaman) mekon tytölle päälle, mutta mieheni taisi myös mainita äidilleen, että valitsemme kyllä vaatteet tästä lähin siten miten meistä itsestämme tuntuu. Minä ja mieheni ollaan enemmän sellaisia ”mukavuus edellä” tyyppejä, eikä oikein innosta ruveta laittamaan sataa kerrosta päällekkäin vain että vauva näyttäisi hienosti puetulta. Tottakai haluamme, että lapsille on siistit ja kivannäköiset vaatteet, mutta kuitenkin niiden tulee olla mukavat ja käytännölliset, niin vauvan kuin vanhempienkin näkökulmasta. Se että on alusbody, sukkahousut, niiden päällä sellaiset ”alushousut” ja joku mekko, ei ole ehkä kaikista kätevin vaipanvaihdon kannalta, enkä usko että hiostavat mekot ovat niitä kaikista mukavimpia vauvalle itselleen.
Espanjalaiset ovat rennompia joissain asioissa, mutta ei todellakaan kaikessa. Mielestäni suomalaiset on paljon rennompia monessakin asiassa. Täällä esimerkiksi ollaan kauhean tarkkoja siitä, ettei ulos voi mennä kylmällä tai sateella, tai etteivät lapset ui kylmässä vedessä, juo kylmää vettä jne. Näin suomalaisena taas, kun on tottunut että ulkoillaan lähes säällä kuin säällä ja sitten vain puetaan sen mukaan vaatetta päälle. Täällä välillä minulle on kauhisteltu, jos on vaikka hieman tihkuttanut ja olen lähtenyt lasten kanssa ulos. Vastaan vain aina, että olen suomalainen eikä mua ole sokerista tehty. 😉
No niin, nyt on pitkä blogihiljaisuus rikottu ja toivottavasti saan taas inspiraation ja kirjoitusinnon päälle. Monesti kun jokin asia venyy, on kynnys jatkaa taas paljon korkeampi, niin kävi minulle nyt. Mutta, eiköhän tästä taas jatketa hieman tiuhempaan tahtiin!
Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti olette viettäneet ihanan juhannuksen, oli se sitten kotona rentoutuen tai ystävien ja perheen kesken juhlien.
Seuraa myös Insragramissa: @karlakivimaki
